Blogiarkisto
Joku oli lukenut kirjani ja kysyi, ”Miten pystyit antamaan anteeksi”? En ole aina pystynytkään, enkä varsinkaan osannut. Olen opetellut koko ikäni antamaan anteeksi – ja vielä ilman mutta-sanaa.
Etäännymme toisistamme, emme kuule enää mitä toinen sanoo kun puolet elekielestä on joko mustan ruudun tai maskin takana, mutta ennen kaikkea etäännymme itsestämme ja kyvykkyydestä kohdata omia tunteitamme.
”Siinä se on”, rivissä seisovat suunnittelijat sanoivat, ja osoittivat katon rajassa olevaa symbolia. Se oli mielestäni pinkki, en ole ihan varma, mutta varmaa on se, että se oli sydämen mallinen ja sen sisällä luki ”rakkaus”.
Nyt kun ei tarvitse ajaa paikasta toiseen, on enemmän aikaa soitella, kysellä alaisten kuulumisia, kertoilla omankin perheen tapahtumista. Se tuo alaisia lähemmäksi esimiestään, ja nostaa esimiehestä esiin aidon johtajan.
