Luin hiljattain tuoreesta tutkimuksesta (Lähtijät 2025) jossa pohdittiin sitä, miksi me suomalaiset arvostamme yhä prosesseja, dataa ja tehokkuutta, kun muissa pohjoismaissa (mm. Tanska ja Ruotsi) yhteisöllisyys ja kohtaamiset työpaikalla koettiin myös merkityksellisesi työn tekemiseksi. Meillä ajatellaan sen olevan työajan väärinkäyttöä, kun ”vaan jutellaan”. Tehokkuutta on haettu vuosia jopa ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. On viritetty koneistoa, vaikka ihminen ei ole kone.
Entä jos mittarina ei olisikaan tehokkuus ja suoritukset, vaan työn vaikutukset meihin ihmisiin? Ajatus haastaa totutun käsityksen johtamisesta ja kutsuu pysähtymään sen äärelle, mikä työelämässä todella saa ihmiset syttymään, sitoutumaan ja kantamaan vastuuta. Motivoitunut ja osaava ihminen on hyvin voidessaan usein luova, tuottava, tehokas ja aikaansaava.
Elämme ajassa, jossa työelämä on jatkuvassa murroksessa. Uupumus, merkityksettömyyden kokemus ja epävarmuus koskettavat sekä johtajia että työntekijöitä. Tässä todellisuudessa sydämellisyys on keskeinen johtamistaito. Kokonaisvaltaista hyvinvointia tulisikin käsitellä laajemmin kuin yksilön työkyky ja hyvinvointi tai rakenteellisten ongelmien korjaaminen.
Työhyvinvointia tukevat sellaiset johtamiskäytännöt, jotka huomioivat ihmisten erilaisuuden, yhteisöllisyyden ja antavat aikaa kohtaamisille. Kalentereissa tulisi olla huokoisuutta. Tarvitsemme toisia ihmisiä voidaksemme hyvin. Hyvät ”työystävyyssuhteet” lisäävät työntekijöiden kokemaa hyvinvointia ja tukevat siten omistautumista, työssä jaksamista ja mielen terveyttä.
Empatian, kuuntelemisen ja rakentavan vuorovaikutuksen lisääminen edistää työyhteisöjen psykologista turvallisuutta. Sellainen tunneilmasto luo toimintaympäristön, jossa ihmiset uskaltavat kokeilla, oppia ja olla aitoja. Virheitä ei tarvitse pelätä vaan kollegoilta saa tukea ja ymmärrystä. Virheistä syntyy yhteisiä oppimiskokemuksia. Positiivinen johtaminen perustuu vahvuuksien tunnistamiseen, autenttisuuteen ja sosiaaliseen rohkeuteen
Vastuunottoa tuloksista ja inhimillisyydestä
Sydämellä johtaminen on rohkeaa vastuunottoa tuloksista ja inhimillisyydestä, samanaikaisesti. Tulokset syntyvät ihmisten kanssa – ei kautta. Kun ihminen kohdataan kokonaisena, ei vain tuloksen tekemisen välikappaleena, syntyy kokemus arvostuksesta. Se taas vahvistaa luottamusta, ja luottamuksesta syntyy sitoutumista, luovuutta ja kestävää menestystä.
Me kaikki kaipaamme olla hyväksyttyjä ja arvostettuja sekä tulla kuulluiksi. Sydämellisyys auttaa meitä tekemään hyväntahtoisia ja kaikkien yhteisiä etuja edistäviä päätöksiä. Se antaa rohkeutta kysyä, mikä on oikein, mikä on reilua, mikä vie meitä pitkällä aikavälillä eteenpäin? Sydämellinen johtaja uskaltaa kuunnella, olla itse keskeneräinen ja käydä myös vaikeat keskustelut arvokkaasti ja ihmisarvoa kunnioittaen.
Sydämellisyys edellyttää psykologista kypsyyttä. Silloin emme reagoi kokemalla erilaisuutta uhkana, epäonnistumisia mokina tai puolustaudu defenssien kautta saadessamme korjaavaa palautetta. Se on kykyä nähdä toinen ihminen, tilanne (konteksti) ja kummankin edustama todellisuus (narratiivit ja uskomukset) samanaikaisesti. Se edellyttää tunnetietoisuutta, itsetuntemusta ja empatiakykyä. Sydämellisyys on metataitoa. Se on resilienssiä, kasvun asennetta, kykyä säädellä omaa toimintaansa tilanteen, ihmisten ja tarkoituksen mukaan. Se on tilannetajua ja kykyä tunnistaa, milloin tarvitaan rajoja, milloin ”rakkautta”= lempeyttä. Milloin taas jämäkkää päätöksentekoa, milloin joustavuutta ja kuuntelua.
Kestävä tuloksellisuus syntyy merkityksestä ja osallisuudesta. Sydämellinen johtaminen luo kulttuuria, jossa ihmiset uskaltavat ajatella, oppia ja haluavat kantaa myös vastuuta.
Sydämellisyys ei pehmennä johtamista – se syventää sitä. Ja juuri siinä syvyydessä syntyy viisaus, jota tämä aika eniten tarvitsee.
