Reittejä itsemyötätuntoon

Syksyn ensimmäisessä Kohti parempaa arkea -tilaisuudessa 12.9.2017 paneuduttiin itsemyötätuntoon (mindful self-compassion, MSC). Itsemyötätunnon taitoa olivat avaamassa Mari Juote ja Leena Rasanen TaitoBa Housesta. Molemmat ovat ohjaustyön ja mindfulnessin ammattilaisia ja kouluttautuneet MSC-ohjaajiksi Center for Mindful Self-Compassion -keskuksessa.

Itsemyötätunnon tekijöitä voi tietoisesti vahvistaa

On huomattava, mitä itselle kuuluu ja mitä etenkin hankalat tilanteet ja esimerkiksi riittämättömyyden kokemus saavat aikaan. Silloin on mahdollista valita, miten itseään kohtelee. Voi opetella kohtaamaan itseään ystävällisellä asenteella, samalla välittämisellä kuin kohtaa läheistä ystäväänsä. Tyypillisesti olemme itsellemme vaativampia ja kovempia kuin muille. Itsemyötätuntoon kuuluu myös yhteisen ihmisyyden aspekti. Hankalat tunteet ja tilanteet saattavat saada meidät takertumaan tiukasti omaan oloon ja ehkä eristäytymään muista sen sijaan, että huomaisimme tunteiden ja kokemusten inhimillisyyden.

Voimavarojen kasvattamista ja kannattelua

Meillä on onneksi luontaista taitoa rauhoittaa itseämme, mutta joissain tilanteissa taito saattaa jäädä jalkoihin. Silloin itsensä kohtaaminen ystävällisyydellä kannattaa. Se tuottaa tutkitusti tasapainoa ja onnellisuutta, ja vastaavasti vähentää ahdistusta ja masennusta. Itsemyötätunnon taidosta on hyötyä myös hyvän huomaamisen ja omannäköisen elämän, omien arvojen vahvistumisessa. Kyse on voimavarojen kasvattamisesta ja itsensä rakentavasta kannattelusta. Siihen on monenlaisia reittejä.

Katso Marin ja Leenan esitysmateriaali tästä.

Kirjoittaja

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Facebook
Twitter
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Sukimisryhmät tarpeen!

Yhteisöllisyys on valitettavasti vähentynyt työpaikoilla viime vuosina. Korona ajoi valtaosan etätyöhön pystyvistä ihmisistä kotitoimistoihin – ja jättikin heidät sinne.

Mielen taidot tukevat hyvää ikääntymistä

Omia mielikuvia ikääntymisestä on toisinaan hyvä pysähtyä pohtimaan, sillä ne ohjaavat vahvasti suhtautumistamme asioihin. Näenkö ikääntymisen vääjäämättömänä luopumisten sarjana ja aikana, jolloin elämänsisältö kapeutuu?