Elämässä ei ole montaa roolia, joka olisi samalla yhtä antoisaa ja haastavaa kuin kasvattajana oleminen. Positiivisen psykologian alalla tunnettu professori Lea Waters on todennut, että kaksi asiaa yhdistää vanhempia maailmanlaajuisesti: halu auttaa lapsia kukoistamaan ja riittämättömyyden tunne tässä tehtävässä. Voin täysin yhtyä näihin ajatuksiin. Uskon myös usean kasvattajan ajattelevan näin.
Itselleni positiivisen psykologian suurin anti on ollut tutkimustietoon perustuvien menetelmien oppiminen ja uuden sanaston omaksuminen. Vastaavanlaista palautetta olemme saaneet tutkimusprojektiimme osallistuneilta vanhemmilta, kouluhenkilökunnalta ja oppilailta.
Huomion kiinnittäminen vahvuuksiin heikkouksien sijaan
Luonteenvahvuudet (ks. VIA Institute on Character) ovat keskeinen osa positiivista psykologiaa. Vahvuustyöskentely on rantautunut kasvavassa määrin koulumaailmaan ja varhaiskasvatukseen. Jälkipolviemme kasvattaminen optimistisiksi ja resilienteiksi (ts. henkisesti joustaviksi ja selviytymiskykyisiksi) onnistuu parhaiten vahvistamalla hyviä ominaisuuksia ja auttamalla jokaista löytämään potentiaalinsa. Kuten Waters toteaa, tämä ei tarkoita heikkouksien sivuuttamista vaan niiden tarkastelua erilaisesta näkökulmasta. Kaikkia 24 luonteenvahvuutta voidaan niin ali- kuin ylikäyttää.
Vahvuuksien näkeminen heikkouksien sijaan ei ole aina helppoa, koska ihmisillä on luonnollinen alttius negatiivisuuteen. Waters esittelee vahvuusperustaiseen vanhemmuuteen liittyvässä teoksessaan ”Strength Switch” -tekniikan, jonka avulla kohdata haastava tilanne:
- ota muutama syvä hengitys ja
- ajattele ”Vahvuudet ovat siellä, mutta ne ovat piilossa. Yritänpä kiinnittää huomion niihin.”
Ajattelutavan muuttaminen vahvuusperustaiseksi auttaa meitä hallitsemaan paremmin valikoivaa tarkkaavaisuuttamme. Haastavina hetkinä voimme huomata myös hyvin olevia asioita. Lisäksi sanavalinnoillamme voimme vaikuttaa uppoamasta syvemmälle negatiivisuuden kierteeseen. Useat kielteiset asiat voi ilmaista myönteisempään sävyyn. Tästä yksinkertaisena esimerkkinä ”Älä huuda” ja ”Puhuisitko hiljempaa” sekä ”Älkää riidelkö” ja ”Tekisittekö sovinnon”.
Valintojen hetket – luonko ympärilleni hyvää mieltä vai mielipahaa?
Uusien menetelmien oppiminen ja alalla työskentely on välillä johtanut vahvuuksistani innostuneisuuden ylikäyttämiseen. Teini-ikäinen poikani on ajoittain palauttanut minua maanpinnalle mm. kommentoimalla huonotuulisuuteensa ”Mä en nyt äiti jaksa noita sun työjuttuja, mulla ei ole mitään näkymätöntä ämpäriä pään päällä eikä se ole tyhjä. Mä en sen takia dissaa pikkuveljeäni.”
Kommentillaan hän viittasi vahvuusperustaisen psykologian isänä tunnetun Don Cliftonin luomaan Bucket filling-teoriaan. Teorian mukaan meillä jokaisella on päämme päällä näkymätön ämpäri, joka kuvastaa henkistä ja emotionaalista minäämme ja terveyttämme. Tämä ämpäri täyttyy ja tyhjenee vuorovaikutuksessa, teoilla ja sanoilla me täytämme tai tyhjennämme omaa ja toisten ämpäriä. Vaikka poikani kommentti ei ollut kovinkaan imarteleva, oli hän ainakin kuunnellut aiempia puheitani… 🙂
Psykologi Daniel Kahneman on arvioinut, että me koemme päivittäin noin 20 000 yksittäistä hetkeä. Meillä on monta hetkeä valita haluammeko olla ämpärien täyttäjiä vai tyhjentäjiä – hyvinvoinnin ja terveyden edistäjiä vai mielipahan aiheuttajia. Äitienpäivänä alakouluikäisen poikani lausahdus ”Äiti on aina mun tukena, äiti on vähän kun tukipaketti” lämmitti suuresti sydäntäni. Tällöin tiesin täyttäneeni hänen ämpäriään ainakin riittävän usein.
Positiivisten tunteiden laajentava ja rakentava vaikutus
Psykologian professori Barbara Fredricksonin tutkimukset positiivista tunteista ovat mm. osoittaneet, että voidakseen hyvin ja kukoistaakseen positiivisia tunteita tulisi kokea vähintään kolme kertaa enemmän kuin negatiivisia tunteita. Tämä voi olla välillä haastavaa, koska kasvattajana oleminen on usein myös tunnemyrskyissä elämistä. Negatiiviset tunteet vievät helposti mukanaan. Tällöin olisi tärkeää tunnistaa tilanne ja miettiä keinoja myönteisyyden lisäämiseen. Näitä voivat olla mm. ajattelemalla haastavia tilanteita vahvuuksien ali- tai ylikäyttämisen kautta, valitsemalla taistelunsa, myötäelämällä ja sanoittamalla tunteita ja tilanteita, olemalla tietoisesti läsnä, pitämällä kiitollisuus- tai ”what went well” -päiväkirjaa sekä tuunaamalla oma sisäinen puhe myönteisemmäksi ja kannustavammaksi.
Positiivisilla tunteilla on tärkeä merkitys niin lyhyellä kuin pidemmälläkin aikavälillä. Sen lisäksi, että positiiviset tunteet kuten ilo, kiitollisuus ja rakkaus tuntuvat hyviltä, laajentavat ne hetkellisesti tarkkaavaisuutta, ajattelu- ja toimintamalleja. Tämä auttaa rakentamaan pidempiaikaisia voimavaroja, mikä näkyy mm. luovempana ajatteluna, vahvempana henkisenä joustavuutena, hyvinä suhteina ja parempana terveytenä. Mikäpä olisikaan parempi lahja jälkikasvullemme elämän tielle kuin reppu varustettuna voimavaroilla.
Tietoinen läsnäolo kasvattajana, lapsen mukana kasvaminen
Mindfulnessilla eli tietoisella läsnäololla on sisäisen yhteyden lisäksi tärkeä merkitys ihmisten välisissä suhteissa kuten vanhempi-lapsisuhteessa. Tietoinen läsnäolo vanhemmuudessa tarkoittaa huomion kiinnittämistä lapseen ja vanhemmuuteen tavalla, joka on tarkoituksellista, nykyhetkessä olevaa ja hyväksyvää ilman arviointia. Lapsen kasvamisen rinnalla kasvamme itse kasvattajina. Läsnäolevalla vanhemmuudella on todettu olevan suojaava vaikutus lasten ja vanhemman hyvinvoinnin ja terveyden kannalta mm. stressitason laskemisen, rakentavampien vihanhallintakeinojen, myötätunnon ja positiivisemman vuorovaikutuksen välityksellä.
Olemalla tietoisesti läsnä, vanhempi voi lisätä selkeyttä ja yhteyttä vanhempi-lapsisuhteessa sekä toimia harkiten automaattisen reagoinnin sijaan. Välillä tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Huomasin tämän jo kirjoittaessani tätä blogikirjoitusta, kun kuopukseni tokaisi hermostuessani hänen huonosta käytöksestä ”Mä ymmärrän äiti että sua harmittaa, mut ei silti tarttee alkaa huutaa ja ragee”.
Tietoinen läsnäolo edistää myös positiivisten tunteiden kokemista. Koska positiiviset tunteet ovat usein lyhytkestoisia ja vähemmän intensiivisiä, voi ne arjen pyörteissä jäädä huomaamatta. Pienet hyvät hetket ovat katoavaisia, kuten kuvassa oleva sinisiipi malttoi vain hetken levähtää poikani varpaalla ja jatkoi sitten matkaansa.
Kuva: Mari Laakso
Lähteitä ja lukuvinkkejä:
Bucket filling: Rath & Clifton. (2009) How full is your bucket? (2009); www.bucketfillers101.com
Lasten kirjat: McCloud. Have You Filled a Bucket Today? A Guide to Daily Happiness for Kids (2016); Rath & Reckmeyer. How full is your bucket? For Kids (2009).
Mindful parenting: Artikkelit mm. Chan & Duncan (2014), Coatsworth (2010, 2015), Duncan et al. (2015). Kabat-Zinn M. & Kabat-Zinn J. Everyday blessings – The inner work of mindful parenting (1997), suomennos Jokapäiväiset ilonaiheet – Vanhemmuus ja tietoinen läsnäolo (2011).
Positive emotions: Fredrickson. What Good Are Positive Emotions? (1998); Positive emotions broaden and build (2013); Updated thinking on positivity ratios (2013).
Strengths: Niemiec. Mindfulness & character strengths (2014); Waters. The strength switch (2017).
