Vajaa viisi vuotta sitten elämäni suunta muuttui. Jos sitä ennen joku olisi kysynyt minulta, tiedätkö mitä sinä oikeasti tarvitset, niin olisin katsonut kysyjää hieman kummissani ja todennut: ”Tokihan minä sen tiedän”. Miten väärässä olisinkaan ollut.
Yksi elämäni käännekohdista oli vajaa viisi vuotta sitten, kun minulle sattui tapaturma. Ensin tapahtuma vaikutti todelliselta painajaiselta. Makasin sairaalassa muutaman päivän kovissa kivuissa ja kaikki hommat jäivät tekemättä niin töissä kuin kotona. Mietin synkkänä, miksi minulle piti käydä näin?
Ehkäpä vasta vuosi tapahtuman (ja kolmen leikkauksen) jälkeen aloin pikkuhiljaa ymmärtää, että kyseisessä tapahtumassa oli paljonkin hyvää. En nimittäin millään olisi halunnut enää palata entiseen elämääni, jos sitä mahdollisuutta olisi minulle tarjottu.
Vuodessa ei vielä tapahtunut ihmeitä, ja suuntakin tuntui edelleen olevan hukassa. Olin myös kovin malttamaton uuden suunnan löytämisen kanssa, enkä ehkä sen vuoksi vielä silloin ymmärtänyt, että olin kehittynyt huimasti itseni kuuntelussa. Siihen saakka olin juossut seuraavaa deadlinea kohtaan, ja heti sen saavuttaessani mieleni oli jo seuraavassa deadlinessa.
Näitä jatkuvia ”sprinttejä” kiirehtiessäni olin pitkälti unohtanut omat tarpeeni ja laittanut työn ja perheen tarpeet etusijalle ajatellen, että tätä tämä nyt vaan on ja että tästä on selvittävä. Omia tarpeitani ”kuuntelin” sen verran, että muun stressin ohella stressasin välillä kehoani lisää rankoilla liikuntasuorituksilla.
Totta puhuen, enhän minä silloin viisi vuotta sitten vapaaehtoisesti pysähtynyt, vaan murtumat ja niistä aiheutuneet kovat kivut pakottivat minut siihen. Vuoden – kahden kuluttua tapaturmasta alkoi oma suuntani löytyä – positiivisesta psykologiasta. Aihepiiri oli jo aiemmin kiinnittänyt huomioni, mutta se ei ollut ollut mielestäni edes yhden sprintin arvoinen.
Lähes jatkuvat ”sprintit” ovat onneksi nykyisellään hyvin pitkälti taakse jäänyttä elämää. Sen sijaan meneillään olevan positiivisen psykologian maratonin aikana olen edelleen kehittynyt paremmaksi itseni kuuntelijaksi ja hyvä niin. Matka jatkuu sen ansiosta, että minulle on tärkeää huolehtia itsestäni ja vaalia voimavarojani.
Voimavarat eli resurssit ovat tekijöitä, jotka ovat hyvinvoinnin, energisen olon, työssä ja opinnoissa jaksamisen sekä innostumisen, että onnistumisen takana. Yhtä lailla ne auttavat kohtaamaan haasteita ja stressiä. Kun ihminen ottaa jatkuvia sprinttejä, hän tulee herkästi ylittäneeksi omat resurssinsa.
Resursseja ovat erilaiset aineelliset, fyysiset, psyykkiset, kognitiiviset ja sosiaaliset tekijät, joita ihmisellä on. Resursseja tunnistamalla, vahvistamalla ja kehittämällä vahvistetaan samalla selviytymiskykyä. Resursseja voi vahvistaa vaikkapa omien vahvuuksiensa avulla. Oppimisen ilon luonteenvahvuutta voi käyttää inhimillisen pääoman kasvattamisessa, jonka avulla voi hankkia mm. toimeentulon sekä aineellista hyvinvointia. Ystävällisyyden ja sosiaalisten taitojen luonteenvahvuuksia voi esimerkiksi käyttää sosiaalisen pääoman eli verkostojen kasvattamisessa.
Oletko pohtinut, mitkä ovat sinun tärkeimmät resurssisi, jotka buustaavat toimintaasi? Miten huolehdit niistä? Entä puuttuuko sinulta joitain tärkeitä resursseja, jotka jarruttavat toimintaasi ja kaipaisivat vahvistusta?
Resurssien yhteydessä puhutaan myös resurssikaravaaneista (voimavarakaravaanit). Sillä tarkoitetaan sitä, että resurssit ovat toisiinsa kytkeytyneitä ja osittain myös päällekkäisiä ja näin ne myös herkästi kasautuvat. Esimerkiksi sosiaalisten verkostojen kasvu lisää työnsaamismahdollisuuksia, ja tämä puolestaan johtaa itsevarmuuden kasvuun, jolloin työnsaanti on taas entistä todennäköisempää. Tästä resurssien kasautumisen myönteinen kehä todennäköisesti jatkuu edelleen työn saamisena ja sitä myöden muiden resurssien vahvistumisena. Resurssikehä voi toimia myös toisin päin. Kun jonkun tärkeän resurssin menettää, siitä voi aiheutua myös muiden resurssien menetystä.
Itsensä kuuntelun taito on tärkeässä roolissa resurssien vaalimisessa. Mieli ja keho kertoo meille paljonkin, jos niille vain antaa mahdollisuuden. Liian helposti ne tulee ohittaneeksi ”sprinttien” keskellä. Itseni on ollut helpompi tulla tietoiseksi mielen kuin kehon viesteistä.
Mieli ja keho voivat lähettää ristiriitaisia viestejä. Mieli voi haluta jatkaa kovaa vauhtia eteenpäin, kun keho jo lähes ”huutaa”, että höllää nyt vähän. Säryt, kolotukset ja väsymys tulee liian helposti vaiennettua sen enempää ajattelematta esimerkiksi kannullisella kahvia ja särkylääkkeillä. Resurssien ylikäytön jatkuessa pitkään, vaatimukset ylittävät jossain vaiheessa resurssit. Näin käy liiankin monelle.
Antaisitko sinä tänään mielellesi ja kehollesi mahdollisuuden? Jos pysähtyisit kuulostelemaan, mitä ne sinulle viestivät, olisivatko viestit yhteneväisiä vai ristiriidassa keskenään ja kumpaa kuuntelet? Entä olisiko tarvetta tehdä jonkinlainen korjausliike vai jatkaa tyytyväisenä samaan malliin?
Resursseista voit lukea lisää esim. Wenström, S. 2022. Kaikilla vahvuuksilla. Opas laajan vahvuusnäkemyksen käyttöön opetuksessa
Kirjoittajan positiivisen psykologian maratoni jatkuu väitöskirjatutkimuksen parissa. Sen aiheena on vahvuusintervention mahdollisen vaikutuksen tutkiminen positiiviseen psykologiseen pääomaan (resurssi) ja työn imuun.
