Tohtori Brené Brown on yhdysvaltalainen tutkija, kirjailija ja professori. Hän on tutkinut erityisesti häpeää ja sitä, miten häpeänsietokyvyn harjoittaminen arjessa voi muuttaa tapaamme elää, rakastaa, kasvattaa lapsiamme ja työskennellä. Tutkijana hän tarkkailee ihmisten käyttäytymistä ja rakentaa sen pohjalta malleja, jotka auttavat paremmin ymmärtämään ajatuksiamme, käytöstämme ja tunteitamme.
Tutkimuksissaan hän on kerännyt tuhansia tarinoita erilaisilta ihmisiltä ja kiinnittänyt huomiota heihin, jotka elivät täydellä sydämellä innoittavaa elämää. Hekin taistelivat häpeän tunteen kanssa, mutta lisäksi luottivat itseensä ja rakastivat täydellä sydämellään. Minkälaiset mallit olivat tällaisen elämän taustalla? Mitä nämä ihmiset arvostivat? Entä pystyykö kuka tahansa elämään täydellä sydämellä?
Brené Brown havaitsi, että täydellä sydämellä elämisessä oli paljolti kysymys oman herkkyytensä ja haavoittuvaisuutensa hyväksymisestä. On lempeästi otettava selvää siitä kuka on ja hyväksyttävä oma epätäydellisyys. Tutkimuksen tulokset olivat hänelle itselleen suuri henkinen herääminen ja järkytyskin. Niiden tärkeys tulee esiin hänen lauseissaan: ”Emme voi antaa lapsillemme sellaista, mitä itsellämme ei ole” ja ”Itsensä tunteminen on erittäin tärkeää, mutta täydellä sydämellä elämiseen vaaditaan jotain vielä olennaisempaa: itsensä rakastamista”, hän toteaa.
Epätäydellisyyden lahjat: Rohkeus, myötätunto ja yhteys
Tässä kirjassaan Brené Brown antaa suuntaviivoja innoittavaan ja rakastavaan elämään. Täydellä sydämellä eläminen on hänen mukaansa elämän mittainen matka. Hän korostaa sitä, miten tärkeää on olla tietoinen matkakumppaneistaan, niistä menetelmistä joita matkalla käytetään. Menetelmät ovat päivittäisiä käytäntöjä, joista tulee riittävästi harjoitettuna arvokkaita lahjoja. Otamme nämä lahjat käyttöömme silloin, kun hyväksymme oman epätäydellisyytemme ja haavoittuvuutemme. Kuten Brené Brown kirjoittaa: ”Koska olemme inhimillisiä ja sellaisena kauniin epätäydellisiä, saamme harjoitella niiden käyttöä päivittäin”. Mitkä nämä epätäydellisyyden lahjat sitten ovat?
Ensimmäinen niistä on rohkeus. Englannin courage-sanan varhaisin muoto tarkoitti puhumista suoraan täydestä sydämestä. Brené Brown erottaakin sankaruusrohkeuden tavallisesta rohkeudesta. Tavallinen rohkeus tarkoittaa sitä, että pelissä on haavoittuvuutemme. Rohkeutta on esimerkiksi pyytää mitä tarvitsee ja avoin puhe siitä, miltä tuntuu.
Toinen matkakumppanimme on myötätunto. Brené Brown viittaa myötätunnon ymmärtämisessä buddhalaisnunna Pema Chödronin kirjoituksiin. ”Myötätunnon kehittämisessä saamme varautua kokemaan kipumme aiheuttaman pelon. Opettelemme rentoutumaan ja kohtaamaan lempeästi sitä, mikä pelottaa”.
Mielestäni Brené Brownin myötätunnon ydin tulee hyvin esille hänen kirjoittaessaan:
En usko, että myötätunto on oletusarvoinen reaktiomme. Uskon, että ensireaktiomme kipuun on suojautuminen. Suojaudumme turvautumalla tuomitsemiseen tai yrittämällä välittömästi korjata asian.
Vasta kun tunnemme oman kipumme tai pimeytemme, pystymme olemaan läsnä toisten ihmisten pimeydelle. Tunnistamme yhteisen ihmisyytemme.
Kolmas matkakumppanimme liittyy sisäänrakennettuun tarpeeseen olla yhteydessä toisiin. Tämän myös biologia ja neurotiede vahvistavat. Yhteys syntyy ihmisten välillä, kun heidät nähdään ja heitä arvostetaan. Yhteys on jotain, mistä saa virtaa ja voimaa.
Tutkimustensa kautta Brené Brown oppi lisäksi erään menetelmän, joka edesauttaa elämään täydellä sydämellä. Hän havaitsi innoittavaa elämää elävien ihmisten toimivan hitaammalla tahdilla silloin, kun he kokevat suorituspaineita. Heillä ei ollut tarvetta kiihdyttää vauhtia tiukoissa tilanteissa. Konkreettisesti he keskittyivät ollessaan henkisesti kuormittuneita esimerkiksi rukoilemaan ja meditoimaan sekä antoivat itsellensä aikaa rauhassa tarkastella tavoitteitaan. Mielen hiljentymisen jälkeen he pystyivät tarttumaan toimeen. Menetelmäksi Brené Brown nimesi: keskity, innostu ja toimi.
Hän tuo kirjassaan esiin myös haasteita, sillä helppoja keinoja täydellä sydämellä elämiseen ei ole olemassa. Hän kiinnittää erityisesti huomiota omien pelkojen tunnistamiseen ja häpeään. Häpeä on yleinen ja inhimillinen tunne tai kokemus arvottomuudesta. Siihen liittyy pelkoa ja uskomusta siitä, ettemme ole rakkauden arvoisia. Brené Brown kannustaakin harjoittamaan häpeänsietokykyä pyrkimällä avoimuuteen ja tunnistamaan omaa häpeää.
Matkan suunta
Brené Brown tähdentää, että täydellä sydämellä eläminen ei tarkoita sitä, että yrittää päästä määränpäähän. Sen sijaan matkan tekeminen ja sen suunta ovat tärkeitä ja tämän tiedostamiseksi hän esittää kymmenen tienviittaa. Kaikkiaan hän korostaa elämänmittaista sielun työtä ja harjoittelua.
Yksi keskeisimmistä tienviitoista liittyy oman aitouden ilmaisemiseen. Brené Brownin oma mantra: ”Älä vähättele. Älä isottele. Pidä vain puolesi.” auttaa häntä keskittymään sellaisissa tilanteissa, joissa hän tuntee itsensä haavoittuvaiseksi. Hän myös tarkastelee täydellisyydentavoittelua, joka on suojakilpemme arvostelua vastaan. Pyrkimällä täydellisyyteen emme uskalla ottaa riskiä hyväksymättömyydestä, koska pelkäämme omanarvontunnon menettämistä. Täydellisyydentavoittelun vähentämiseksi häpeänsietokyvyn kehittäminen ja myötätunnon harjoittaminen itseämme kohtaan auttavat. Näin voimme hyväksyä epätäydellisyytemme paremmin.
Brené Brown oivalsi tutkimuksissaan henkisyyden merkityksen elääksemme innoittavaa ja omanarvontuntoista elämää. Se vaikuttaa moniin asioihin kuten sinnikkyyteemme – kykyymme toipua vastoinkäymisistä. Henkisyyden pohjalta nousee esiin myös toivo, joka osaltaan vaikuttaa uskoon omiin kykyihin.
Muita suuntaviivoja ovat esimerkiksi kiitollisuuden ja ilon vaaliminen, joita myös voidaan pitää henkisinä harjoituksina. Kiitollisuuden osalta Brené Brown korostaa asennetta enemmän käytännön harjoittelua, kuten esimerkiksi kiitollisuudenaiheiden kertomista toisillemme ruokapöydässä. Kokemamme ilon suhteen hän korostaa kreikan iloa (chairo) tarkoittavaa sanomaa, jota hän kuvaa olemassaolon huipentumaksi ja sielun hyväntuulisuudeksi.
Muita mielekkäitä harjoittelutapoja ovat esimerkiksi intuitiivisuuden kehittäminen luopumalla varmuudentarpeesta samoin kuin aktiivinen suhtautuminen oman luovuuden vaalimiseen. Itseäni inspiroi leikin merkitys mielen hyvinvoinnin lisääjänä ja tietoinen keskittyminen johonkin tärkeään asiaan. On luovuttava hallinnan tarpeesta ja suostuttava olemaan haavoittuvainen.
Brené Brown esittää erään tienviitan, joka mielestäni sopii erittäin hyvin tähän aikaan. Koska ylikuormittuneena mielemme voi ahdistua, on hiljaisuudella ja tyyneydellä suuri merkitys ahdistuksen vähentäjänä. Tyyneyden myötä voimme nähdä erilaisia näkökulmia ja hallita tunnereaktioitamme. Keskeinen ajatus on tilan luominen hiljaisuuden avulla. Voimme näin paremmin reflektoida ajatuksiamme.
Mitä kirja antoi?
Mielestäni kirja on ainutlaatuinen hyvinvointikirja, josta voi ammentaa kerta toisensa jälkeen vaikutteita omaan elämään. Sen ydinsanoma tavoittaa meille kaikille tärkeän asian, itsensä ja elämän kokemisen arvokkaana. Kirja lisää ymmärrystä siihen, miksi saatamme kokea arvottomuutta, mutta antaa myös runsaasti keinoja vahvistaa omanarvontuntoa ja elää autenttisesti erilaisissa elämän paineissa.