SPPY:n 10-vuotisjuhla 27.9.2025

Valoa, voimaa ja yhteyttä

On syksyinen lauantain alkuilta Helsingissä. Botta Eventsin juhlasali on täynnä valoa, kukkia ja lämpöä. Suomen positiivisen psykologian yhdistys kokoontui juhlimaan kymmenvuotista taivaltaan ja yhteisöä, joka uskoo myötätuntoon, toivoon ja ihmisyyteen parhaimmillaan. Juhlasali oli koristeltu kauniilla kukilla, jotka muistuttivat valosta vaikeidenkin aikojen keskellä. Puheenjohtaja Johanna Koskimies käynnisti tapahtuman toivottamalla vieraat sydämellisesti tervetulleiksi. Paikalla olikin runsas joukko yhdistyksen jäseniä ja muita positiivisen psykologian ystäviä sekä lähes kaikki yhdistyksen nykyisen hallituksen jäsenet, jotka myös esittäytyivät yleisölle. Kohotimme maljan 10-vuotiaalle Suomen positiivisen psykologian yhdistykselle.

Musiikki täytti salin, kun Emilia Pakkala ja Lauri Norjanen esittivät juhlan alkajaisiksi kaksi koskettavaa ystävyysaiheista laulua. Emilian itsensä säveltämä “Mä sun kanssa oon” kertoi ystävyydestä ja siitä, kuinka olemme toistemme tukena myös vaikeina hetkinä. Tämä kaunis ja koskettava aloitus loi lämpimän tunnelman koko tilaisuuteen.

Yhdistyksen alkuvaiheet

Tervetulotoivotusten, alkumusiikin ja maljojen jälkeen lavalle nousi yhdistystä sen alusta kevääseen 2025 asti luotsannut Ritva Enäkoski. Hän muisteli yhdistyksen alkuvaiheita, jolloin positiivinen psykologia ei ollut vielä laajalti tunnettua Suomessa. Ajatus kodin perustamisesta positiivisen psykologian tutkimukselle, positiivisuudelle ja ihmisyydelle syntyi, kun Elisabet Lahti, Lotta Uusitalo ja Ritva Enäkoski keskustelivat kahvilapöydän ääressä aiheesta toukokuussa 2015. Suomen positiivisen psykologian yhdistys perustettiinkin saman tien ja merkittiin yhdistysrekisteriin 15.9.2015. Kiitos tästä kuuluu edellä mainituille positiivisen psykologian pioneereille.

Ritva kertoi, kuinka hän sai toiminnan alkuvaiheessa kuulla kommentteja kuten “positiivisuus on perseestä” ja “taasko tätä naminamipusipusi-juttua”. Usko positiivisuuden voimaan kuitenkin kantoi ja sinnikkyys kannatteli eteenpäin. Ritvan kantava lause oli “Tästäkin selvitään”, ja hän muistutti, että voimme valita, katsommeko maailmaa virheiden vai vahvuuksien kautta. Yhdistyksen toimintavuosien aikana ja osittain sen ansiostakin positiivinen psykologia on saanut jalansijaa ja kasvattanut tunnettuuttaan Suomessa, ja siihen suhtautuminen on muuttunut alkuaikoja huomattavasti asiallisemmaksi. Ritva toivotti yhdistyksen seuraaville kymmenelle vuodelle parhainta onnea ja menestystä. Suuri kiitos Ritvalle sinnikkäästä ja tärkeästä työstä yhdistyksen hyväksi!

Paneelikeskustelun aiheina toiveikkuus ja yhteisöllisyys

Paneelin osallistujatSeuraavaksi ohjelmassa oli vuorossa paneelikeskustelu, jonka juonsi lämminhenkisesti työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka. Hän aloitti puheenvuoronsa palaamalla lapsuudenkotinsa seinällä olleeseen tauluun, jossa luki sanat “Kestä, kärsi, taistele ja voita”. Paneelin keskustelijoina Marja-Liisan lisäksi olivat filosofi Frank Martela, sisutohtori Elisabet Lahti ja tutkimusprofessori Jari Hakanen.

Frank korosti hyvän tekemisen voimaa ja muistutti, että elämän merkityksellisyys löytyy toisten auttamisesta ja yhteydestä muihin. Hän puhui myös demokratiakriisistä ja siitä, miten tärkeää on keskittyä niihin asioihin, joihin voimme oikeasti vaikuttaa. Pienilläkin teoilla on merkitystä. Elisabet puhui sisusta ja kehollisesta resilienssistä – siitä, miten voima löytyy sisältä ja miten erityisesti nuoret tarvitsevat turvaa näinä aikoina. Hän korosti, että turva on sekä fyysistä että emotionaalista, ja että yhteisöllisiä työkaluja tarvitaan enemmän kuin yksin pärjäämisen kulttuuria. Jari nosti esiin työelämän kuusi T:tä: toivo, tarkoitus, työn imu, työkyky, työn voimavarat ja toimijuus. Hän totesi, että toivo on resilienssiä, uskoa siihen, että minulla on keinot kulkea kohti toivottua tulevaisuutta.

Yleisö osallistui keskusteluun aktiivisesti. Esille nousi Mel Robbinsin “Let Them” -teoria: anna muiden olla, keskity siihen, mihin voit itse vaikuttaa. Paneelissa pohdittiin, miten toivoa voi kasvattaa Suomessa, ja miten toivo pitää meidät liikkeessä ja kytkee sisäiseen voimaan. Kun mieli laskeutuu kehoon, avautuvat voimavarat, joita ei tavoita suorittamalla.

Keskustelussa korostuivat pienet arjen mikroteot, läsnäolo vaikeille tunteille ja kollegoille, sydämen viisaus ja yhteisön merkitys. Toimijuus ja toiveikkuus nousivat juhlan ytimeen: kun joku uskoo meihin, saamme voimaa ja näemme itsemme uudessa valossa. Pohdimme myös sitä, miten tekoäly tulee muuttamaan positiivista psykologiaa. Teknologian kehitys ei riitä ilman sydämen viisautta, tarvitaan arvopohjaista ymmärrystä.

Valontuojia tarvitaan

Paneelikeskustelun lopuksi pohdittiin toivon ja sen ylläpitämisen merkitystä, johon meillä kaikilla on mahdollisuus. Jari totesi, että toivoa pitävät yllä esimerkiksi tällaiset tilaisuudet – on vahvistavaa tietää, että on muitakin, jotka toimivat paremman maailman puolesta. Elisabet kertoi, että toivo syntyy arjessa, kehossa ja yhteydessä. Erilaiset harrastukset, mielekäs tekeminen ja yhteisöllisyys tuovat elämään rauhaa ja lupauksen antaa itselle hetkiä, joissa hermosto saa levätä. Frank muistutti, että huomio kannattaa keskittää siihen, mihin voi itse vaikuttaa. Kannattaa myös muistaa, ettei ole yksin, vaan on muitakin, jotka kokevat samaa ja kulkevat samaan suuntaan. Marja-Liisa kiteytti: iloa tuottavat pienet hetket, kuten kauniin auringonlaskun katsominen ja kuvaaminen, aina vain uudelleen.

Pohdimme paneelin jälkeen, kannattaisiko Marja-Liisan lapsuuden elämänohje “Kestä, kärsi, taistele ja voita” korvata uusilla, voimaannuttavammilla sanoilla. Päätimmekin yhdessä, että yhdistyksemme uudet voimasanat ovat Elisabet Lahden ja Jari Hakasen puheenvuoroista tiivistetyt ohjeet: Antaudu. Avaudu. Anna. Arvosta.

Improvisaatioteatterin iloa

Paneelin jälkeen saimme vielä nauttia improvisaatioteatterin upeiden ammattilaisten esiintymisestä, kun Outi Mäenpää ja Simo Routarinne oivalluttivat meitä hauskoilla harjoituksilla ja heittivät meidät hetkeksi improvisaatioteatterin maailmaan. Iloinen nauru raikui, kun seurasimme Outin ja Simon improvisaatioita, joiden aiheina olivat esimerkiksi kätilö Aki Kaurismäen elokuvassa, ensitreffit alttarilla sekä sauna tuntemattoman sotilaan hengessä.

Kiitokset

Paneelikeskustelun ja teatteriesitysten jälkeen oli vielä vuorossa yksi ohjelmanumero: kunniapuheenjohtajaksi nimitetyn Ritva Enäkosken kiittäminen ja kukittaminen. Elisabet Lahti piti Ritvalle kiitokseksi kauniin puheen. Tilaisuuden päätteeksi Johanna Koskimies kiitti lämpimästi kaikkia esiintyjiä ja vieraita yhteisestä juhlasta, ja muistutti vielä yhdistyksen olemassaolon tarkoituksesta. SPPY ry edistää positiivisen psykologian tietoa ja käytäntöjä Suomessa, vahvistaa yksilöiden ja yhteisöjen voimavaroja ja hyvinvointia, sekä tarjoaa yhteisön ja työkaluja parempaan arkeen. Yhdistys uskoo vahvuuksien, myötätunnon ja toivon voimaan, ja haluaa rakentaa yhdessä merkityksellistä ja kukoistavaa elämää.  Yhdessä voimme vahvistaa myötätuntoa, toivoa ja ihmisyyttä sekä luoda tilaa kasvulle, kohtaamisille ja arjen pienille valonhetkille. Yhdistys kokoaakin yhteen ihmisiä, jotka uskovat, että yhdessä olemme enemmän kuin yksin. Jokainen voi olla soihdunkantaja, joka pitää yllä toivoa ja toimii paremman maailman puolesta. Toimijuus, toiveikkuus ja yhteisöllisyys ovat yhdistyksemme ytimessä. Yhdistyksen uudet voimasanat kiteyttävät tämän:

Antaudu. Avaudu. Anna. Arvosta.

Artikkelin kuvat: Leea Kantelus

Kirjoittaja

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Facebook
Twitter
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Sukimisryhmät tarpeen!

Yhteisöllisyys on valitettavasti vähentynyt työpaikoilla viime vuosina. Korona ajoi valtaosan etätyöhön pystyvistä ihmisistä kotitoimistoihin – ja jättikin heidät sinne.

Mielen taidot tukevat hyvää ikääntymistä

Omia mielikuvia ikääntymisestä on toisinaan hyvä pysähtyä pohtimaan, sillä ne ohjaavat vahvasti suhtautumistamme asioihin. Näenkö ikääntymisen vääjäämättömänä luopumisten sarjana ja aikana, jolloin elämänsisältö kapeutuu?

Scroll to Top