Helmikuu 2020: Rakkaus on potaatti

Työttömien ruokailussa loppuivat perunat. Ratkaisu löytyi rakkaudesta. Maanviljelijä soitti ja teki tarjouksen. Jos hän saa hiihtoladun pellolleen, niin hän antaa työttömille perunoita. Homma hoitui liikuntatoimen kautta ja laitoin työttömät hakemaan palkkion. Hakijat tuntuivat palattuaan jotenkin negatiivisilta ja sanoivat: ”Olisit tappanut nälkään etkä työhön”.  Perunoita tuli todella paljon. Jouduimme varastoimaan osan saaliista tilapäisesti hautausmaan säilytystiloihin.  Kun teimme työttömien teologiaa ja pohdimme rakkauden syvintä olemusta, päätyivät perunateatterilaiset paikallismurteelliseen teesiin:

Rakkaus on potaatti.

Miksi rakkaus ei kypsy?

Perheneuvojalle tuo teesi tarjosi ratkaisun koko uraa vaivanneeseen kysymykseen: Miksi rakastumisen tunne haastaa arjen rakkauden? Kun kaksi ihmistä rakastuu, he luulevat, että on solmittava avioliitto tai sen omainen parisuhde. Kun he jonkin ajan kuluttua rakastuvat johonkin toiseen, he tekevät taas hätiköidyn johtopäätöksen ja luulevat, että nyt pitää erota siitä ensimmäisestä, jonka kanssa koettiin ikuista rakkautta, mutta jonka kanssa nyt pienikin hetki on ikuisuus. Intialainen perheneuvonnan viisas sanoo, että he laittavat kylmän kattilan hellalle ja kytkevät virran levyyn, mutta länsimaiset asettavassa vastaavassa tilanteessa kuuman kattilan levylle, mutta eivät tajua kytkeä virtaa. Ihmetellään sitten, miksi rakkaus ei kypsy.

Jossain täytyy olla Joku

Onnelliset rakkaustarinat päättyvät aina tragediaan Romeosta ja Juliasta Love Storyn kautta Titaniciin. Onnettomat rakkaussuhteet synnyttävät parisuhdekomedioita, sellaisia Woody Allenin ohjaamia. Olisiko syy siinä, että me rakastamme vailla ololla ja vammoillamme. Jokainen rakastuu lääkäriinsä. Melanie Kleinin osa-objektiteoria voidaan tiivistää siihen, että me kaikki menetämme lapsen parhaat tavarat: äidin rinnat, silmät ja sylin. Syntyy orpo olo, depressio, vapaa pudotus yksinäisyyteen, kohdun tarjoaman turvan hakemiseen. Jossain täytyy olla Joku, joka vastaa ihoni ikävään, tekee minut olevaksi näkemällä minut ja tarjoamalla kodin, kohdun kurjan korvikkeen. Ei ehkä ole rakkautta ensi silmäyksellä, on vain sokeaa haparointia oman vailla olemisen hämärässä. Sitten katse koskettaa kipua ja unestamme ja lihasta löytyy vastaus. ”Tämä se on”, sanoi mies. Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää. (1.Moos .2)

Kenen tarpeista olen valmis ottamaan osavastuun?

Ensimmäisellä miehellä ei ollut etsimisen iloa eikä valinnan vaivaa kumppanin hakemisessa. Mutta hän jätti perinnökseen sen, että me edelleenkin menemme suhteisiimme apinan aivoilla ja hormoniemme heittelemänä. Rakastuneen aivot synnyttävät sekä mielihyvää että stressiä. Matka rakastumisen tilasta rakkauteen on matka selkäytimestä isoihin aivoihin, aisteista ajatteluun. Se tarkoittaa matkaa ihastumisesta ihmettelyyn, seikkojen sulosta asioiden oikeiden laitojen löytämiseen ja sen ymmärtämiseen, mikä oli kysymykseni, jos sinä olet vastaus. Se Oikea saattaa löytyä vain siksi, että tein väärän kysymyksen. Rakkaudessa kun ei ole kyse vain siitä, kuka tekee minut onnelliseksi, vaan siitä, kenen tarpeista olen valmis ottamaan osavastuun. Yleensä tämä johtaa siihen, että rakkauteni alkaa silloin, kun en keksi enää yhtään pätevää syytä roikkua rakastuneena olemisen oksitosiinin ylituotannon aiheuttamassa tilassa. Antipsykiatrian suuri nimi R.D.Laing, jonka mukaan skitsofrenia on sellaisen ihmisen strategia selvitä elämästä, jonka lääkärit ovat todenneet sairastavan skitsofreniaa, sanoi kuolinvuoteellaan, että jos se hitto onkin vain aineenvaihduntaa. Jossain vaiheessa me joudumme kuitenkin tilanteeseen, jossa rakastaminen sisältää enemmän sisua ja sietämistä kuin helliä tunteita, enemmän työtä kuin puhetta. Kaikki kiteytyy tahtoon ja vastuun ottamiseen siitä, että kaveria ei jätetä.

Kun Paavali kirjoittaa korinttilaisille rakkaudesta, hän ei sanoita mitään lemmen luritusta vaan rehellisen ja raa´an kontrapunktin meidän iloillemme vääryydestä, itsekkyydellemme ja kateudellemme. Riitasointuisen sävellyksen harmonia säilyy tämän rakkauden kontrapunktin varassa.

Rakastunut katsoo kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin ja näkee vain omat kasvonsa.

Mutta rakkaus ei tarvitse puolikasta, vaan katsoo kasvoista kasvoihin kuin ihminen ihmistä kaikkineen kokonaista. Totisesti tämän olen oppinut: Rakkaus on potaatti.

Kirjoittaja

Lataa kuukauden teemakuva omalle koneellesi

Klikkaa hiiren oikeanpuoleista painiketta kuvan päällä ja valitse valikosta Tallenna nimellä tai Tallenna kuva nimellä.

rakkaus

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Facebook
Twitter
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Sukimisryhmät tarpeen!

Yhteisöllisyys on valitettavasti vähentynyt työpaikoilla viime vuosina. Korona ajoi valtaosan etätyöhön pystyvistä ihmisistä kotitoimistoihin – ja jättikin heidät sinne.

Mielen taidot tukevat hyvää ikääntymistä

Omia mielikuvia ikääntymisestä on toisinaan hyvä pysähtyä pohtimaan, sillä ne ohjaavat vahvasti suhtautumistamme asioihin. Näenkö ikääntymisen vääjäämättömänä luopumisten sarjana ja aikana, jolloin elämänsisältö kapeutuu?