Kiitollisuus kaunistaa
Minulla on ollut suuri onni olla yhteydessä vanhempiin viisaisiin naisiin koko elämäni. Olen suurena korvana ollut ihan pienestä tytöstä asti kuulolla heidän tarinoilleen. Joku heistä antoi kirjan luettavaksi, joku kertoi muuten vaan omasta elämästään ja vuosien varrella oppimastaan. Näitä kaikkia naisia yhdistää kiitollisuus, vaikka vastassa on ollut isojakin vaikeuksia. Kiitollisuus on lahja, sen saa joko syntymässä tai sen voi opetella.
Toimittajana olen saanut keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Muistan ensimmäisen haastatteluni silloin vielä Marimekon toimitusjohtajana olleen Kirsti Paakkasen kanssa. Hän sanoi kiittävänsä koko päivän kaiken aikaa kaikesta. Kun hän alkoi kiittää ja lopetti pyytämisen, tapahtui iso mullistus.
Englanniksi sanotaan ”count your blessings” eli ”laske siunauksesi”. Minulla oli vuosia käytössä menetelmä keskiviikkoisin, kiitoskeskiviikko. Silloin vain kiitin ihan kaikesta, huomasin, miten paljon kiitettävää oli. Keskiviikkoisin olin voimaantunut ja onnellinen. Kiitin uudesta työpaikasta, ja huomasin olleeni siellä jo 10 vuotta. Kiitin kodista ja läheisistä, kiitin kaupan kassan ystävällisestä hymystä, kiitin parkkipaikasta ja iloisista muistoista, joita nousi mieleen.
Olen yrittänyt opettaa lapsenlapsianikin kiittämään ruoasta ja lähimmäisistä. Ei ole itsestään selvää, että meillä on toisemme. Itse kiitän hänestä, jonka kainaloon voin koska vain kaivautua, jos maailma murjoo.
Joskus voi löytää vastauksen tai neuvon omaan elämäntilanteeseen kirjoista tai lehdistä, elokuvista tai musiikista. Aamuyöllä unen ja valveen vaiheilla nousee ratkaisu ja oivallus, jota olet etsinyt.
Kuitenkin suurimmasta kiitollisuudesta minulle kertoo äitini varhain menehtyneen isän kuolinilmoitus, jonka sain käsiini vasta aikuisena. Mummuni jäi vain 32-vuotiaana leskeksi ja neljän pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Silti kuolinilmoituksessa luki: ”Jumala katsoi hyväksi ottaa luokseen rakkaan puolisoni ja lasteni isän.”
Mummuni on ollut minulle kaikkein ihanin ja rakkain esikuva, sillä hänen lähellään oli aina hyvä olla. Hän olisi voinut valita myös katkeruuden. Oman esimerkkinsä kautta hänen rakkautensa elää meissä edelleen.
