Voimavarana resilienssi – Ulrika Björkstam Paasitornissa 26.8.2019

Ulrika Björkstamin käteen sattui 11 vuotta sitten villi kortti. Hän asui Meksikossa ja elämä oli raiteillaan: oli puoliso, kiinnostava työpaikka ja elämä edessä. Eräänä päivänä Ulrika odotti työpäivän jälkeen taksia kadulla mennäkseen omiin syntymäpäiväjuhliinsa, kun hänen viereensä putosi lentokone. Kun lentokone räjähti Ulrikan vieressä, hän ei pelännyt, vaikka luuli kuolevansa. Ulrika vietti sairaalassa 16 viikkoa, minkä jälkeen alkoi vuosien mittainen leikkausten sarja ja kuntoutus – kaikki esineisiin tarttumisesta alkaen oli opeteltava uudelleen. Katsoessaan peiliin Ulrika ei tunnistanut itseään. 40 prosenttia hänen kehostaan oli palanut, pahiten kasvot ja kädet. Onnettomuuden myötä Ulrika menetti myös työpaikkansa ja avioliittonsa. Vaikeinta oli kuitenkin hyväksyä se, ettei enää koskaan näe omia tuttuja kasvojaan.

”Ihminen selviytyy, kun hänellä ei ole muita vaihtoehtoja”

Ihmiset kysyvät usein Ulrikalta, miten ihmeessä hän on selvinnyt tästä kaikesta. Hänen mielestään selviytyminen itsessään ei ole mitään ihmeellistä. Sehän on hengissä pysymisen perusvaisto, ja se on meissä kaikissa. Ihminen selviytyy, kun hänellä ei ole muita vaihtoehtoja. Se, että joutuu selviytymään vaikeista muutoksista, myös kasvattaa resilienssiä ja luottamusta.

Resilienssi on kykyä toipua muutoksista

Sanana resilienssi tarkoittaa takaisinponnahtamista. Kyse on ihmisen kyvystä toipua muutoksista. Jo antiikin filosofi Herakleitos sanoi aikoinaan, että pysyvää on vain muutos. Me kaikki joko hakeudumme muutoksiin tietoisesti, tai ajaudumme niihin. Olivatpa muutokset itse aiheutettuja tai ulkoapäin tulevia, positiivisia tai negatiivisia, ne tuottavat epämukavuutta, sillä meissä kaikissa asuu tuntemattoman pelko. Meillä kaikilla on myös resilienssiä, mutta se on jokaisella erilaista.

Tennispallo vai tomaatti?

Esimerkiksi resilienssin moninaisuudesta Ulrika ottaa tennispallon ja tomaatin. Jos otat tennispallon toiseen ja tomaatin toiseen käteesi, ja pudotat molemmat maahan, tennispallo ponnahtaa takaisin, mutta tomaatti murskautuu. Jos sitten kuitenkin hautaat ne maahan ja jäät odottamaan, huomaat ajan saatossa, että tennispallo alkaa lahota, mutta tomaatista versoo uusia pensaita – jotka puolestaan aikanaan kypsyttävät lisää tomaatteja. Tennispallon resilienssiä on nopea takaisin ponnahtaminen, mutta tomaatin resilienssi onkin uuden kasvamista. Resilienssi ei siis ole vain selviytymistä, vaan myös eteenpäin ja kasvua kohti kurottamista.

Resilienssin kuusi osa-aluetta

Usein resilienssi-sanalla tarkoitetaan vain edellä mainittua takaisin ponnahtamista tai sinnikkyyttä. Se on kuitenkin paljon muutakin! Ulrika esittelee resilienssin kuusi osa-aluetta, jotka ovat

1) Tavoitteet ja merkitys – Mikä on sinulle tärkeää? Mitä haluat elämältäsi? Omien tavoitteiden ja niiden merkityksen tunnistaminen auttaa priorisoimaan ja kertoo, mihin sinun kannattaa keskittyä. Se myös synnyttää sisäisen motivaation. Kannattaa kysyä itseltään, miten omat visiot ja tavoitteet liittyvät muihin ihmisiin ja toisiinsa. Tukevatko ne toisiaan vai ovatko ne ristiriidassa keskenään? Kysy myös itseltäsi useita kertoja, miksi tämä tavoite on sinulle tärkeä. Entä miksi se perustelu on tärkeää?

2) Itsesäätely – tyyneys ja kontrolli, kyky säädellä erityisesti epämiellyttäviä tunteita. Tähän liittyvät myös monenlaiset tulkintavinoumat, joita meillä kaikilla on. Saatamme esimerkiksi tulkita toisen ihmisen ärsyttävän käyttäytymisen omasta itsestämme johtuvaksi, vaikkei se sitä olisikaan. Ulrika antaa toimivan vinkin epämiellyttävien tunteiden ”lepyttämiseen”: Kun huomaat, että tunteet ottavat vallan, hengitä ja kosketa, silitä omaa kättäsi.

3) Perustelu, järkeily, ongelmanratkaisu. Ongelmanratkaisu lähtee omasta halusta kehittyä ja mennä eteenpäin. Siihen tarvitaan ennakointia ja suunnitelmallisuutta. Ennakoiva ottaa sudenkuopat huomioon jo etukäteen ja osaa suhtautua itseen suopeasti myös silloin kuin epäonnistuu.

4) Terveys on hyvin tärkeä resilienssin edellytys, ja sen peruskivet ovat riittävä uni, säännöllinen liikunta ja terveellinen ruokavalio. Nämä ruokkivat myös hyvää stressinsietokykyä. Monet ylpeilevät vähäisellä unentarpeellaan, mutta terveyden kannalta useimmat tarvitsevat todellisuudessa 7-9 tunnin yöunet ehtiäkseen palautua päivän aikana kasautuneista fyysisistä ja psyykkisistä rasituksista.

5) Sinnikkyys ja realistinen optimismi. Takaisin ponnahtaminen edellyttää, että olet valmis yrittämään ja epäonnistumaan, yrittämään uudelleen ja sietämään vastoinkäymisiä. Tämä taas edellyttää omien vaikeidenkin tunteiden ja tilanteiden rehellistä kohtaamista ja hyväksymistä. Vastoinkäymisten tai epäonnistumisen kohdatessa monet pullottavat ikävät tunteensa tai lakaisevat ne maton alle – tai sitten jäävät vatvomaan niitä. Toiset peittävät todelliset tunteensa yltiöpositiivisuuden alle. Tällaiset strategiat eivät tue toipumista, sillä vaikeat tunteet ovat tärkeitä kasvamiselle. Surut kannattaa siis surra ja kiukku tuntea kiukkuna.

6) Tukiverkostot, yhteys muihin. Vaikeiden tunteiden äärellä tarvitaan yhteyttä muihin. Meille on helppoa kokea myötätuntoa muita kohtaan, mutta emme useinkaan osaa itse avautua ja pyytää apua silloin kun sitä tarvitsisimme. Tämä olisi kuitenkin hyvin tärkeä resilienssitaito. Yhtä tärkeää on joskus myös avun tarjoaminen. Olemme usein arkoja tarjoamaan apuamme, mutta se saattaisi olla käänteentekevä palvelus toiselle, joka ei sitä osaa tai uskalla pyytää. Keitä sinun heimoosi kuuluu? Minkä verran vietät läsnäolevaa aikaa heidän kanssaan? Kenestä huolehdit? Kuka huolehtii sinusta?

Miltä sinun tarinasi näyttää näiden resilienssitaitojen valossa? Missä juuri sinä olet vahvoilla?

Toivo on resilienssin vipuvoima

Mitä toiveikkaammin pystyt katsomaan elämääsi eteenpäin, sitä paremmin selviät. Opimme toiveikkuutta jo lapsuudessa vanhempiemme esimerkistä. Tämä on Ulrikalle paras ja tärkein lahja, jonka hän on saanut vanhemmiltaan. Toisaalta riippumatta siitä, millaiset toivon eväät sait lapsena, voit kasvattaa toiveikkuuttasi epäonnistumisten ja niistä selviytymisen kautta. Kyky nähdä pettymykset ja vastoinkäymiset mahdollisuuksina kehittää resilienssitaitojaan muuttaa ikävien tapahtumien merkitystä huomattavasti. Resilienssitaidot näet kehittyvät jatkuvasti elämän myötä, emmekä tule niissä koskaan valmiiksi. Vaikka etenkin meille suomalaisille yksin selviytyminen tuntuu olevan usein kunnia-asia, muista kuitenkin tukiverkostojen merkitys. Selviytymistarinat eivät näet koskaan ole yksilösuorituksia.

”Uudet alut ovat usein naamioituneet kivuliaiksi lopuiksi”. (Laotse)

p.s. Ulrika Björkstamin kirja Nouse nyt – Kuinka selvisin vakavasta onnettomuudesta sai tilaisuudessa vahvan suosituksen. Jos tilaat sen 30.9.2019 mennessä Werner & Jarlin verkkokaupasta, saat kirjan hinnasta 10 euron alennuksen kampanjakoodilla SPPY2019.

Kirjoittaja

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Myötätuntoinen organisaatio tekee parempaa tulosta

Taloudellisen toiminnan keskiössä on aina ihminen, ja kaikki taloudelliset teoriat perustuvat tiettyihin oletuksiin ihmisluonnosta. Oli kyse sitten investointipäätöksistä, yrityksen strategisista suuntaviivoista, talouspolitiikan linjanvedoista tai …

Merkityksellisen elämän kudelma

Filosofit pohtivat elämän merkitystä (Meaning of Life) ja meille jokaiselle yksilölle jää selvitettäväksi oman elämän mieli ja merkitys (Meaning in Life).
Mistä me oikein puhumme, kun puhumme elämän merkityksellisyydestä, merkityksestä, mielekkyydestä, tarkoituksesta, tarkoituksellisuudesta.

Rohkea johtajuus on uusien turvallisten yhteyksien maadoittamista

Brené Brownin mukaan maailma tarvitsee kiireesti lisää sellaista rohkeaa johtajuutta, jolla poistetaan eriarvoisuutta & lisätään psykologista turvallisuutta niin työyhteisöissä, kodeissa kuin kouluissakin. Mutta miten rohkea johtajuus määritellään?

Vieritä ylös