Suomalainen sisu – onko siitä vientituotteeksi?

 

Miksi suomalainen sisu on ”in”?

Sisu – tuo myyttinen, suomalainen ominaisuus ja ylpeydenaihe – on viime vuoden aikana saanut paljon huomiota maailmalla useiden kirjojen ilmestymisen myötä. Pohjoismaisena ”sanavientinä” sisulla on taatusti oma paikkaansa. Se on kaikkia suomalaisia yhdistävä konsepti, joka elää kielessä ja ajattelutavassa eikä suostu taipumaan käännettäväksi (myös esim. ruotsiksi puhutaan sisusta). Nyt sitä ollaan viemässä myös kansainväliseen tietoisuuteen, saunan ja Sibeliuksen rinnalle.

Pohjoismaat ja onnistumisemme salat ovat nyt ehdottomasti ”in”. Tämä johtaa luonnollisesti myös keskinäiseen vertailuun. Oman kirjani ilmestyttyä, olen saanut kuulla, että verrattuna ruotsalaiseen lagomiin (lagom= kaikki kohtuudella) ja tanskalaiseen hyggeen (hygge= hyvä olon luominen), sisu koetaan eri tavalla hyödyllisenä ja ihailtavana ominaisuutena. Pieni esimerkki: Viime vuonna Suomen Viron Instituutti ja Pohjoismaiden Ministerineuvosto järjestivät paneelikeskustelun pohjoismaisista ilmiöistä. Paikalla olivat Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen suurlähettiläät sekä allekirjoittanut sisu-kirjailija. Jokainen sai vastata kysymykseen minkä muun pohjoismaisen ominaisuuden haluaisi itse omaksua, ja sisu vei ylivoimaisen voiton. Sisu kiehtoo nykypäivän ihmistä ehkä osittain siksi, että kaipaamme jonkinlaista vahvuutta, jota meillä ei näinä epävarmoina aikoina tunnu olevan.

Sisun historiaa

Sekä sanana että ominaisuutena sisu on elänyt jo pitkän elämän. Itse sana tulee sisuksista eli sisälmyksistä ja johtaa juurensa muinaiseen aikaan, jolloin monessa kulttuurissa oli tapana yhdistää tavoiteltavia ominaisuuksia eri ruumiinosiin. Samalla tavalla kun edelleen yhdistämme tunteemme sydämeen, voiman uskottiin piilevän vatsassa.

Sisuun yhdistettiin pitkään paljon negatiivisia piirteitä. Sisukas ihminen oli vielä pari sataa vuotta sitten jääräpäinen, uhmakas ja vaikeasti hallittavissa. Sisu yhdistettiin kiukkuun ja äkillisiin raivonpuuskiin.  Mainittakoon kuitenkin, että nämä mielipiteet eivät välttämättä tulleet suomalaisista itse, vaan heitä hallitsevilta kansoilta. Ne – syystä kyllä – saivat välillä kokea sisukasta vastustusta.

Jossain vaiheessa tämä negatiivinen näkemys sisusta sai väistyä. Mistä alkoi matka tämän päivän ylpeydenaiheeseen? Voidaan todeta, että tuosta negatiivisesta energiasta kristallisoitui 1900-luvun aikana jotain valoisampaa, alkaen sisun ensimmäisestä kansainvälisestä edustajasta Paavo Nurmesta. Siitä lähtien suomalainen urheilu ja sisu ovat olleet tiiviisti sidoksissa toisiinsa.

Se toinen, tässä vaiheessa jo melkein kliseemäinen sisun näytön paikka, oli tietenkin talvisota.  Vaikka se kuvaa mennyttä aikaa ja toisenlaista maailmaa, näen sen edelleen erinomaisena esimerkkinä yhdestä sisun tunnusomaisesta piirteestä: yhteisöllisyydestä.  Ei tarvitse syventyä politiikkaan huomatakseen, että talvisodan tapahtumat – tulilinjalla sekä kotirintamalla – ovat verraton esimerkki siitä, mitä yhtä köyttä vetävä ihmisryhmä voi saada aikaan.

Tulevaisuuden sisu

Sisu kiehtoo minua paljon siksi, että sille luonteenomaisesta yksilöllisyydestä huolimatta, se voimistuu yhdistettynä toisten ihmisten sisuun. Olisiko kenties taas sisukkaan solidaarisuuden aika? Omien intressien vaalimisesta on tullut maailmanlaajuinen epidemia, johon monet suuret johtajat ovat sairastuneet. Yksinäisyys on kasvava ongelma. Syrjäytyminen on tosiasia, kuten myös eri ihmisten ja ihmisryhmien syrjiminen. Netissä nimettömät pelkurit lietsovat vihaa.

Näen että nykyajan sisu yhdistyy parhaiten ilmiöön, joka englanniksi nimetään integrity. Sanakirja antaa suomeksi jopa 12 käännösvaihtoehtoa, muun muassa jakamattomuus, suoraselkäisyys ja tinkimättömyys. Toivoisin että ne voisi jatkossa vaihtaa yhteen: tuon kaiken kattavaan sisuun.

Sisu on sisäinen voimavara: sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, periksiantamattomuus ja päättäväisyys. Siteeratakseni tutkimusmatkailija Pata Degermania: sisu on kaikkien ihmisten ulottuvissa, mutta meidän suomalaisten etuna on, että olemme nimenneet sen ja pystymme siksi hyödyntämään sitä. Ehkä se on menneiden polvien lahja meille, kaiku ajasta jolloin elämä vielä oli täynnä arvoituksia. Usko siihen, että olemme vahvempia kuin itse luulemme, luo meissä kuitenkin vastakaikua vielä tänään. Sisun tutkiminen positiivisena voimavarana on vasta alkumetreillä, mutta vastaanotosta päätellen tulevaisuus on sisukkaampi kuin koskaan.

 

Kirjoittaja

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Emma Seppälä Suomessa 26.3.2019

Maailman tunnetuin onnellisuustutkija Emma Seppälä vierailee Suomessa Work goes happy -tilaisuudessa maaliskuussa. Stanfordin yliopiston psykologian tohtori Seppälä luennoi

Uteliaisuudesta innostukseen

Innostuminen nostaa energiatasoja, vapauttaa voimavaroja, aktivoi hyödyntämään havaitut mahdollisuudet ja suuntaa tekemisen tulevaan. Tätä me kaikki yksilöinä, organisaatioina