Rohkea johtajuus on uusien turvallisten yhteyksien maadoittamista

Houstonin Yliopiston tutkimusprosessori ja maailman neljänneksi katsotuimman Haavoittuvuus- tedtalkin puhuja Brené Brownin mukaan maailma tarvitsee kiireesti lisää sellaista rohkeaa johtajuutta, jolla poistetaan eriarvoisuutta & lisätään psykologista turvallisuutta niin työyhteisöissä, kodeissa kuin kouluissakin. Mutta miten rohkea johtajuus määritellään?

Samalla kun tiedetään, että maailman muutosnopeus tulee jo viiden vuoden sisällä karsimaan sellaiset yritykset pois pelistä, jossa ihmiset ja kulttuuri eivät voi olla rohkeita, BBC:n tekemä tutkimus paljastaa myös, että ihmisistä ja erityisesti nuorista aikuisista, meidän tulevaisuuden lupauksista, jopa 40 % on yksinäisempiä kuin koskaan. Mistä tässä on kyse ja voiko rohkeasta johtajuudesta löytyä lääke yksinäisyyteen?

Kiristyvällä työtahdilla, hektisyydellä & nopeilla muutoksilla on varmasti oma vaikutuksensa yksinäisyyden kokemukseen. Kuitenkaan ne eivät tutkimusten valossa yksin sitä selitä. Sen sijaan yksinäisyyteen vaikuttaa vahvasti kokemus rikki menneestä yhteydestä: Palautetta omasta tekemisestä on vaikea saada tai sitä ei ole ollenkaan, yhteenkuuluvuuden tunnetta ei pääse jatkuvan muutoksen ja epävarmuuden keskellä syntymään, eikä haastavia keskusteluja käydä, vaan niiltä mennään piiloon. Silloin on vaikea olla rohkea. 

” Yksinäisyyteen vaikuttaa vahvasti kokemus rikki menneestä yhteydestä”

Rohkeuden tielle ei siis suinkaan tule pelko, vaan ne suojukset, joita pelko nostaa meissä pintaan kun koemme haavoittuvuutta ja häpeää pohtiessamme esimerkiksi seuraavia asioita: uskallanko tehdä rohkean aloitteen tai vaikean päätöksen, tai pystynkö ottamaan riskin edistääkseni jotakin uskomaani asiaa vaikka olen epävarma, enkä voi olla varma lopputuloksesta tai sen vaikutuksista muihin. Tässä häpeän, haavoittuvuuden ja rohkeuden ristitulessa on pohjimmiltaan kyse puhtaasti neurotieteestä: toisaalta ihmisen syvästä tarpeesta yhteyteen ja toisaalta tarpeesta suojella itseään.

” Rohkeuden teille ei siis suinkaan tule pelko, vaan ne suojukset, joita pelko nostaa meissä pintaa kun koemme häpeää.”

 Häpeä on primääri riittämättömyyden & arvottomuuden tunne, itseä koskeva kokemus siitä, että on sanonut tai tehnyt jotakin väärin, tai että on jotenkin vääränlainen, huonompi kuin muut. Työyhteisöissä se näyttäytyy muun muassa suosimisena, käytäväpalavereina, selän takana puhumisena ja toisten syyttelynä ja syyllistämisenä.

Se myös aktivoi meillä samat alueet aivoissa kun fyysinen kipu ja tekee siksi niin kipeää. Häpeä on kirjaimellisesti vastoin meidän ”viritystä” ja pitkittyneenä häpeän myös tiedetään kytkeytyvän mielenterveyshäiriöihin ja mm. heikentyneeseen työkykyyn. Ja juuri siksi sen kanssa pitää olla hereillä myös työpaikoilla.  Jokaisen rohkean esimiehen ja johtajan on oltava kartalla siitä, mitä organisaatiossa tämän omalla vahtivuorolla tapahtuu.

 Häpeä aktivoi meillä samat alueet aivoissa kun fyysinen kipu ja tekee siksi niin kipeää.”

Lääke häpeään on siitä ääneen puhuminen, sillä se ei kestä, että siitä puhutaan. Sen takia rohkean johtajuuden, jota myös Brené Brown peräänkuuluttaa ytimessä on:

  1. halu ymmärtää häpeää
  2. taito tunnistaa sen merkit omassa organisaatiossa
  3. kyky normalisoida häpeän synnyttämiä epämiellyttäviä tunteita  

Kun opimme ymmärtämään häpeää suojamekanismina ja rohkaistumme puhumaan siitä ääneen, me itseasiassa maadoitamme työyhteisössä neuroverkkoja sellaisella uudella tavalla, jota ei ole ennen ollutkaan ja opimme johtajina mallittamaan toivottua käytöstä. Samalla torjumme yksinäisyyttä & vahvistamme yhteyttä, supervoimaa, jolla suomalainen työelämä pelastetaan.

Riikka on puhujamme jäsenillassa 7.10.2019, jolloin saat kuulla lisää Brené Brownin ajatuksia ja oppeja rohkeudesta, haavoittuvuudesta, häpeästä ja empatiasta. Tapahtumakutsu lähetetään jäsenille 25.9. Tarkkaile postiasi!

 

Kirjoittaja

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Facebook
Twitter
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Sukimisryhmät tarpeen!

Yhteisöllisyys on valitettavasti vähentynyt työpaikoilla viime vuosina. Korona ajoi valtaosan etätyöhön pystyvistä ihmisistä kotitoimistoihin – ja jättikin heidät sinne.

Mielen taidot tukevat hyvää ikääntymistä

Omia mielikuvia ikääntymisestä on toisinaan hyvä pysähtyä pohtimaan, sillä ne ohjaavat vahvasti suhtautumistamme asioihin. Näenkö ikääntymisen vääjäämättömänä luopumisten sarjana ja aikana, jolloin elämänsisältö kapeutuu?