Kaikki, mistä ihminen kiinnostuu, innostuu ja pitää, voi sytyttää rakkauden. Näin rakkaus saa erilaisia muotoja: romanttisen rakkauden lisäksi on lähimmäisenrakkautta, ystävyyttä, äidin- ja vanhempainrakkautta, isänmaanrakkautta, luonnon- ja eläinrakkautta, rakkautta työhön sekä opettajan pedagogista rakkautta. Niissä on paljon yhteistä, ja kaikki ne lienevät uhanalaisia ja odotuksiltaan ylimitoitettuja ajassamme.
Romanttisen rakkauden viehkeys
Romanttinen rakkaus ei katso ikää, ei laske vuosia eikä jää eläkkeelle. Nuoruuden rakkaus voi olla kaiken mukanaan vievää ja ehdotonta – unelmien täyttymys, joka saa oman itsen ja maailman näyttämään ihanteelliselta. Osa jää rakastumiskierteeseen, jolloin elämää sävyttää jatkuva uusien suhteiden, elämysten ja nautintojen kaaos, kiire sylistä syliin.
Tämän päivän parisuhteet rakoilevat ja horjuvat eikä pitkäaikaisten tunneperäisten ihmissuhteiden vaaliminen ole helppoa. Silti useimpien toive on pitkäaikainen, kestävä rakkaussuhde. On myös heitä, jotka onnistuvat säilyttämään suhteensa. Mitä onnistuminen tarkoittaa? Sitäkö, että pari päättää rakastumisen pauloissa virallistaa suhteensa ja rakentaa huikein odotuksin yhteistä tulevaisuutta? Vaiko sitä, että aviopari uppoutuu kultahäidensä kynnyksellä hellin katsein valokuvakansion muistojen lähteille? Tai ehkä onnistuminen on jotain arkisempaa: seesteistä luottamusta siihen, että on saanut elämänkumppanin, johon voi hätätilanteessa turvautua, jonka seurassa on hyvä olla, jolle voi paljastaa syvimmät toiveensa ja pelkonsa, ja jolle voi purkaa pahan mielensä pelkäämättä hylätyksi tulemista. Tällaisena rakkauden lumous voi tarjota hyvää oloa, tasapainoa ja turvaa vuodesta toiseen, vuosikymmenestä toiseen.
Silti onnistuminen on kovin henkilökohtainen asia ja jokaisessa parisuhteessa on oma selityksensä sille, mihin heidän onnellisuutensa perustuu. Puolisoiden on oltava ymmärtäväisiä, suvaitsevaisia ja halukkaita kompromisseihin. Ratkaisevaa voi olla tahto elää yhdessä sekä kyky sopeutua ja sietää toistensa erilaisuus ja ärsyttävätkin piirteet.
Rakkaus ja hyvän kierre
Rakkaudella on monet kasvot. Siihen sisältyy tunteiden koko skaala, äärimmäisistä ilon ja onnen kokemuksista syvimpiin ahdistuksen ja epätoivon tuntemuksiin. Eikä rakkaus ole vain tunteita, vaan myös opittuja asenteita, tietoja ja tulkintoja Se on siis ”many-splendored thing” (kuten Han Suyin teos vuodelta 1952). Myönteisimmillään rakkaus on välittämistä, myötätuntoa, hellyyttä, huolenpitoa ja arvostusta, joita voi harjoittaa. Rakkauden tekoja ja taitoa voi oppia ja opetella.
Rakkauden taikasanoja ovat sellaiset ääneen lausutut sanat kuin ”kiitos”, ”hienoa työtä”, ”olet suurenmoinen”. Näitä kiitoksen, ihailun, kiinnostuksen ja arvostuksen sanoja ei pidä pihdata tai säännöstellä; ne eivät kulu paljossakaan käytössä eikä niiden teho laimene, ei päivittäisessä kanssakäymisessä eikä toistemme kohtaamisissa.
Tunnustuksen sanat voimaannuttavat. Myönteisen tuen ja kannustuksen myötä ihminen yltää yhä enempään, suuntautuu entistä korkeammalle, kehittyy yhä paremmaksi. Kiittävä palaute opettaa myönteisyyttä. Kun oman mielen oppii suuntaamaan tietoisesti hyviin asioihin ja ajatuksiin, aivotkin alkavat toimia myönteisyyttä, valoisuutta ja mielihyvää lisäävästi. Syntyy hyvän kierre. Ihminen voi oppia puhumaan kauniisti toisista ihmisistä, välttämään vertailua, vähentämään puolustautuvuutta sekä edistämään avuliaisuutta ja sosiaalista vastuuntuntoa.
Rakkaus välittyy
Rakkaudessa ja välittämisessä olemme toinen toisillemme peili: se, miten me suhtaudumme toisiimme, heijastuu yleensä toisten tapaan kohdella itseämme. Jos ihminen on myötätuntoinen toisille ihmisille, hän saa itse osakseen myötätuntoa, sosiaalista tukea ja empatiaa. Silti se, että rakastaa, ei kuitenkaan takaa vielä mitään, eikä rakkaus ole ongelmatonta. Pettymyksiltä, epäonnistumisilta ja kriiseiltä tuskin kukaan rakkaudessaan välttyy.
Kyky rakastaa syntyy vastavuoroisuudesta: kun ihminen saa osakseen rakkautta, hän kykenee itse rakastamaan, välittämään ja kiinnostumaan toisten toiveista ja hyvinvoinnista.
Parhaimmillaan rakkaus – kohdistuupa se sitten elämänkumppaniin, lapsiin, ystäviin, luontoon tai erilaisiin tekemisen muotoihin – on voimavara, joka luo hyvinvointia ja onnellisuutta elämässä.
