”Miksi meidän on usein paljon helpompi suhtautua ystävällisesti toisiin ihmisiin kuin itseemme?”
Myötätunto itseä kohtaan voi tuntua ajatuksena vieraalta. Texasin yliopiston professori ja myötätuntotutkija Kristin Neff auttaa kirjassaan ymmärtämään, miksi tarvitsemme myötätuntoa, mitkä ovat sen ydinelementit ja miten se auttaa meitä.
Miksi myötätuntoa?
Kristin Neff aloittaa kirjan havainnoimalla siihen liittyviä taustatekijöitä. Mielestäni kirjan alkuosassa tulee esiin eräs tärkeä seikka. Hän kirjoittaa, että kokeaksemme olevamme jonkin arvoisia haluamme kokea olevamme erityisiä ja keskivertoa parempia. Sen vuoksi saatamme korostaa itseämme ja väheksyä toisia, jotta vaikuttaisimme hyvältä. Tämä saattaa johtaa siihen, että olemme ankaria itsellemme puutteistamme ja epäonnistumisistamme. Vertailemme itseämme toisiin, koemme riittämättömyyttä ja kritisoimme herkästi itseämme.
Vaihtoehtona on kuitenkin toisenlainen tie. Se, että kohtelee itseään ystävällisesti ja myötätuntoisesti. Johdatuksena itseensä kohdistuvaan myötätuntoon Kristin Neff tuo esiin myötätunnon toisia kohtaan. Kun kiinnitämme huomiota toisen kärsimykseen, pidämme samalla häntä haavoittuvaisena ihmisenä. Näin syntyy yhteys. Toisen kärsimys liikuttaa ja haluamme auttaa häntä. Tätä samaa sydämen avautumista voimme tuntea myös omaa kärsimystämme, epäonnistumisiamme tai puutteitamme kohtaan.
Professori Neff kuvaa itsekritiikin taustoja, sitä miksi itseruoskintaa on niin vaikea lopettaa. Hän nostaa esiin esimerkiksi vanhempien roolin. Olemme lapsena täysin riippuvaisia vanhemmistamme ja heiltä saatavasta lohdusta ja tuesta. Monet ovat kasvaneet olosuhteissa, joissa vanhemmat lohdun sijasta kritisoivat ja kontrolloivat lapsiaan. Lapsuudessa kuullut väheksyvät kommentit luovat pohjan aikuisuudessa tapahtuvalle itsekritiikille. Omista kokemuksistaan professori Neff tuo esille hylätyksi tulemisen oman isänsä taholta.
Myötätunnon ydinelementit
Professori Neff määrittelee myötätunnon itseä kohtaan muodostuvan kolmesta osatekijästä. Ensinnäkin siihen liittyy hyväntahtoisuus itseä kohtaan ja toiseksi ymmärrys siitä, että olemme kaikki samaa ihmiskuntaa. Kolmantena tekijänä hän tuo esiin läsnäolon, jolloin tarkastelemme omaa kokemustamme tietoisesti.
Neff herätteleekin lukijaa kohti ystävällistä minä-suhdetta. Kun annamme itsellemme hoivaa ja ymmärrystä, alamme kokea olevamme arvokkaita ja hyväksynnän arvoisia. Tämä lisää turvassa olemisen kokemusta ja voi muutenkin avata omia surun portteja. Ihmisaivot on luotu välittämään. Kun suhtaudumme itseemme ystävällisesti ja rauhoittelemme itseämme, se vapauttaa rakkaushormonia kehossamme. Tämä vähentää ahdistusta ja lisää luottamusta ja levollisuutta. Hän myös kannustaa kuuntelemaan itsekritiikin ääntä ja suhtautumaan siihen lempeästi.
Itsemyötätunnon keskeinen elementti on ymmärrys kokemusten yleisinhimillisyydestä. Olemme kaikki samassa veneessä. Riittämättömyyden tunteet ovat yhteisiä kaikille ja olemme ihmisinä epätäydellisiä. Tämä tuo lohtua. Esimerkiksi epäonnistumisten hetkillä voimme muistuttaa itseämme siitä, että kaikki ihmiset tekevät virheitä.
Tietoiseen läsnäoloon liittyy tosiasioiden vastaanottaminen sellaisina kuin ne ovat. Hyväksymme ne ilman arvostelua. Pystymme tarkastelemaan kokemustamme kuin ulkopuolisen näkökulmasta. Voimme harjoittaa itseämme siihen, mitä juuri tällä hetkellä tunnemme. Näin meillä on mahdollisuus suhtautua asioihin tietoisesti pelkän automaattisen reagoinnin sijasta.
Myötätunnon hyödyt ja ilot
Itseen kohdistuva myötätunto lisää emotionaalista joustavuuttamme. Sillä on suojaava vaikutus ahdistukseen ja masennukseen. Se auttaa purkamaan vatvomista ja negatiivisesti vinoutuneita ajatuksiamme.
Itsemyötätunto myös laajentaa minäkuvakäsitystämme siten, että onnistumiset ja epäonnistumiset eivät määritä koko arvoamme. Välitämme hauraasta ja epätäydellisestä itsestämme varsinkin silloin, kun kohtaamme vaikeuksia. Mielestäni yksi tärkeimmistä kirjan harjoituksista liittyy vaikeiden tunteiden huomaamiseen ja niiden käsittelyyn.
Voimme vahvistaa myötätuntoa monin tavoin kuten rakkaudellisen ystävällisyyden meditaatiolla. Toivomme itselle ja toisille turvaa, levollisuutta ja terveyttä. Toiveikas ja rauhallinen mielenlaatumme voi johtaa myönteisyyden lisääntymiseen. Olemme vastaanottavaisempia ja avoimia. Tämä voi puolestaan vaikuttaa elämäntyytyväisyyden lisääntymiseen ja kokemukseen siitä, että elämällä on tarkoitus ja merkitys.
Mitä kirja antoi?
Keskeisin oivallukseni kirjasta liittyi pettymysten ja epämukavien tunteiden tiedostamiseen. Vaikeudet on sisäistettävä, jotta myötätunto pääsee esiin. Tämä ei ole itsesääliä tai murehtimista, vaan tunteiden tunnistamista ja sallimista. ”Tällä hetkellä minulla on kärsimystä, mutta en ole yksin tämän tilanteen kanssa”. Avautuminen myötätunnolle saa mielen rauhoittumaan ja pääsemme eteenpäin vaikeistakin tilanteista.
