Motivaatioon tarvitaan tahtoa, toivoa ja päämäärä

Seinäjokelainen seikkailija, luennoitsija ja kirjailija Timo Polari on varsin hyvä kertomaan motivaatiosta oman elämänkokemuksensa perusteella. Hän on toteuttanut niin monta suurta unelmaansa, ettei osa meistä osaa edes haaveilla sellaisia.

Kutsu seikkailuun tuli armeijassa, jonka Polari suoritti laskuvarjojääkäreissä. Erityisesti hän nautti toiminnallisuudesta ja luonnossa pinnisteleminen oli jonkinlainen valaistuminen.

Seikkailuretket vaativat pitkää suunnittelua monta vuotta etukäteen. Yksi retkistä tapahtui vuonna 1997 Grönlannissa, jonne Polari lähti toteuttamaan unelmaansa kahden ystävänsä kanssa. Matkan viidentenä päivänä lumimyrsky yllätti heidät ja kaksi hänen ystäväänsä kuoli hypotermiaan. Pelastushelikopteri tuli vasta seuraavana aamuna.

Selviydyttyään menetyksestä ja osittain kunnioittaakseen ystäviään, Polari hiihti viiden vuoden kuluttua etelänavalle australialaisen ja kanadalaisen miehen kanssa 58 päivässä. Esikuvina hänellä olivat 1900-luvun alun naparetkeilijät. Etelämantereella tuntui kuin olisi ollut avaruudessa.

Tärkeimpinä tekijöinä Polari luettelee, että fyysisen kunnon lisäksi on oltava sinut itsensä kanssa siitä, mihin pystyy. Sitä oli testattu myös vuonna 1999 rinkkavaelluksella halki Skandinavian, 65 vuorokautta ja 1 800 kilometriä, joista puolet yksin.

Noilla pitkillä matkoilla hän on ymmärtänyt elämän ainutkertaisuuden, kiitollisuuden siitä ja sen, että hänellä on valtava elämän nälkä. Oman kehon käyttämisen myötä kasvaa kunto ja itsetuntemus. Pitkillä vaelluksilla on hyvä pohtia oman elämän valintoja. Mukana on myös kamera, sillä Polari kuvaa mielellään näkemiään upeita maisemia. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa matkoistaan.

Nykyään luennoitsijana seikkailija käyttää retkiään esimerkkinä motivoitumaan tavoittelemaan oman elämänsä toiveita ja päämääriä. Viime vuosina fyysisyyden lisäksi mukaan on tullut myös kulttuuri ja oman länsimaisen kulttuurin juurien etsiminen. Timo Polari on matkustanut laajasti Euroopan eri kulttuurikohteissa. Siitäkin voi haltioitua.

Kulttuurisuvun kasvatilla on lähellään kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Hän on vakaasti sitä mieltä, että sivistys näkyy siinä, miten kohtelemme toisiamme ja ympäristöä. Hän on neljän 23 – 12 -vuotiaan lapsen isä ja vakuuttaa, ettei viikkokausien reissuja ole nyt tiedossa.

Omassa Selviytyjät -luennossaan Polari kuvaa, miten voimme selviytyä kriisissä. Niin kauan kuin on toivoa, asiat voi kääntää paremmiksi. Oman elämän punaisen langan löytämiseen pitää tehdä jonkin verran töitä. Ensin olisi hyvä määritellä, millaisen elämän haluaisi elää, vain niin sen voi saavuttaa. Elämään voi löytää merkityksen taiteesta tai sosiaalisesta elämästä.

Kymmenisen vuotta sitten Polari toimi Seinäjoen Peliveljien miesten salibandyliigajoukkueen kunto- ja asennevalmentajana. Tuloksena oli SM-kultaa ja -hopeaa sekä Suomen Cupin voitto.


Timo Polari

Vuonna 1969 syntynyt Timo Polari on seikkailija, esiintyjä, luennoitsija ja kirjailija. Hän on vaeltanut eri puolilla maailmaa, muun muassa Etelänapamantereella, Grönlannissa, arktisilla Huippuvuorilla, Kalifornian takamailla, Skandinavian tuntureilla sekä Alpeilla. Lisäksi hän on matkustanut monessa Euroopan kulttuurikohteessa. Koulutukseltaan Polari on liikuntatieteiden maisteri. Varuspalveluksensa hän suoritti Laskuvarjojääkärikoulussa. Vuodesta 2002 lähtien Polari on esiintynyt ja luennoinut yli 700 kertaa yrityksille ja yleisöille. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa. Polari on neljän lapsen isä.

Kirjoittaja

Lataa kuukauden teemakuva omalle koneellesi

Klikkaa hiiren oikeanpuoleista painiketta kuvan päällä ja valitse valikosta Tallenna nimellä tai Tallenna kuva nimellä.

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Facebook
Twitter
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Sukimisryhmät tarpeen!

Yhteisöllisyys on valitettavasti vähentynyt työpaikoilla viime vuosina. Korona ajoi valtaosan etätyöhön pystyvistä ihmisistä kotitoimistoihin – ja jättikin heidät sinne.

Mielen taidot tukevat hyvää ikääntymistä

Omia mielikuvia ikääntymisestä on toisinaan hyvä pysähtyä pohtimaan, sillä ne ohjaavat vahvasti suhtautumistamme asioihin. Näenkö ikääntymisen vääjäämättömänä luopumisten sarjana ja aikana, jolloin elämänsisältö kapeutuu?