Virheellinen ja pintapuolinen ajatus uskottelee, että lain yläpuolella on ”oikeus”. Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.
Valitettavasti laki ei voi olla aina oikeudenmukainen ja vielä valitettavampaa on, ettemme todellisuudessa tiedä, mitä tämä ”oikeus” on eri tilanteissa.
Tai jotkut sanovat tietävänsä. Aiheellisesti sellaisia ihmisiä sanotaan fanaatikoiksi ja joskus heidän ymmärrystään epäillään.
Raamatun mukaan kymmenen käskyä ovat ne tärkeimmät, mutta itse Jeesus lisäsi. Kymmenen käskyä eivät sisällä niin sanottua rakkauden kaksoiskäskyä eli sitä, jossa käsketään rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä kuten itseään. Ja sama henkilö sanoi muun muassa:
älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Tuo viimeksi mainittu sisältää ajatuksen, ettei tuomitseminen lopulta onnistu ihmiseltä. Siitä oivalluksesta on hyvä lähteä.
Hengenriistoon syyllistynyt on tuomittava ankarasti. Tästä ei ehkä ole maassamme suurta erimielisyyttä, vaikka hätävarjelu ja sota ovat ongelmallisia asioita. Mutta siihen kysymykseen vastaaminen, miksi surmaajaa on rangaistava, ei sitten onnistukaan. ”Koska hän on rikkonut lakia ja oikeutta” ei ole vastaus. Kysyimme, miksi rikkomuksesta on rangaistava. Jos vastaamme, että näin estämme häntä levittämästä pahuutta, olemme taas silmukassa. Toisaalta elinkautisen pitäisi olla todella elinkautinen, että tuo tarkoitus toteutuisi. Toisaalta surmaajat eivät ole taipuvaisia toistamaan tekojaan. Ja jos otamme kolmannen askeleen ja sanomme, että heidät pitäisi kolhia hengiltä, mikä sitten enää erottaa tuomarit ja tuomitut? Surmanhengilläkin on tapa löytää painavia perusteita menettelylleen.
Muinaiskulttuurit selvittivät tätä käyttämällä kahta eri sanaa. Korkea jumalallinen oikeus, latinassa ”fas” oli toista kuin ihmisten jakama oikeus ”jus”.
Oikeus, oikeudenmukaisuus tässä elämässä, ei ole sellainen älyllisesti tavoitettava päämäärä kuin ne, joita tiede tavoittelee. Suljetussa järjestelmässä, kuten laajasti matematiikassa, vastaus voi olla tosi. Monessa muussa tieteessä ratkaisu voidaan todistaa kokeellisesti oikeaksi.
Elämässä on toisin.
Vanhoissa, pyhissä kirjoituksissa on onneksi arvoituksellista kieltä. Saatamme saada aavistuksen. Sekin pitää kokemuksemme mukaan paikkansa, että taiteessa on monesti tuulahdus tästä.
Mieleen painettava ja oikeudenmukaisuuden arvoitusellisuutta pohdittaessa aina hyödyllinen lainaus on:
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
