Ritva kirjoitti viime viikolla sisäisestä Molla-Maijasta. Haluan jatkaa vielä hieman samasta aiheesta.
Tunnistatko oman Molla-Maijasi, eli sisäisen höpöttäjäsi? Mitä hänellä on sanottavana?
Aivosi haluavat ymmärtää tilanteita ja mahdollisia haasteita. Miksi jotain tapahtuu ja mihin se voi johtaa? Näihin kysymyksiin sinulle vastaa Molla-Maija. Tämän uskomuksiin perustuvat tarinat syntyvät niin nopeasti, että niitä voi olla vaikea huomata saati kyseenalaistaa.
Tutkijat Karen Reivich ja Andrew Shatte (2002) sanovat, että tarinat, joita kerromme itsellemme, vaikuttavat suuresti siihen mitä ajattelemme, tunnemme ja teemme. He kehottavatkin siis aloittamaan siitä, että opit tunnistamaan tarinasi.
Oman Molla-Maijani höpinät liittyvät usein samaan tarinaan – en ole tarpeeksi hyvä. Kun olen oppinut tunnistamaan tämän ja tarkkailemaan sitä, olen huomannut, että se saa minut esimerkiksi piiloutumaan tai tuntemaan häpeää.
Lähetin hakemuksen mielenkiintoiseen projektiin, vaikka Molla-Maija hieman varoitteli, ettei tästä varmaan mitään tule. Haastattelukutsun saavuttua Molla-Maijalla oli paljon sanottavaa: ”ethän sinä sinne voi mennä itseäsi nolaamaan kaikkien muiden eteen”, ”ei sinulla ole mitään annettavaa” ja ”kaikki muut ovat varmasti sinua parempia ja kokeneempia”.
Kun haastattelupäivä vihdoin koitti, Molla-Maija sanoi, että ”sinun on varmaan parempi jäädä kotiin, ei siitä kuitenkaan mitään tulisi”.
Huomaatko? Nämä kaikki kommentit liittyvät selkeästi uskomukseen ”en ole tarpeeksi hyvä”. Ehkä sinäkin tunnistat jonkun vastaavan. Jollekin syvä uskomus voi esimerkiksi olla se, että jos nyt kerron oman totuuteni, niin tulen menettämään jotain minulle tärkeää. Kuulostaako tämä kenties tutulta? En ole riittävä, en ole valmis, en ole oikeanlainen, en pysty siihen, en minä osaa, muut ovat parempia…
Voisin luetella lukuisia tapauksia ja laulamattomia karaokeiltoja, jolloin Molla-Maija on suostutellut minut piiloutumaan. Mutta tässä haastatteluesimerkissä en tehnyt niin. Olen onnekseni tullut paremmaksi ja paremmaksi oman Molla-Maijani puheen tunnistamisessa, joten noudatin Dweckin (2008) neuvoa ja kysyin, onko tämä todella totta? Onko tämä ainoa selitys?
On hyvä muistaa, että joissain tilanteissa Molla-Maija toimii tärkeänä suojelijana. Mutta silloin kun tarina ei ole hyväksi meille, vaan se toimii rajoitteena, kannattaa hiljentyä hetkeksi ja rupatella kauniisti takaisin. Hyvä keino on asettua toisen saappaisiin. Mitä sanoisit ystävällesi, jos hänellä olisi jännittävä tilanne edessä? Mitä sanoisit ystävällesi, kun hän epäonnistuu?
Haastattelupäivänä kiitin Molla-Maijaa huolenpidosta ja rauhoittelin esimerkeillä aiemmista kokemuksista ja onnistumisista. Totesin, että on parempi mennä paikalle luottavaisin mielin ja elää hetkessä sen sijaan, että murehtisin jo tulevaisuutta. Muistan jopa ajatelleeni, että ainahan voin lähteä takaisin Lontooseen, jos nolaan itseni totaalisesti.
Menestyneet ja rohkeatkin pelkäävät ja jännittävät, mutta he toimivat siitä huolimatta. Tutkimukset tukevatkin ajatusta siitä, että saavutamme tavoitteitamme paremmin muistamalla itsemyötätunnon. Tämä ei todellakaan ole helppoa! Pienin askelein voi kuitenkin saada aikaan isojakin muutoksia.
Miltä elämäsi näyttäisi, jos sinä ja Molla-Maija puhuisitte toisillenne kuin hyville ystäville?
Netta Lehtonen
Co-founder, Joylla
Joylla on kehittänyt Suomeen Positive Psychology Practitioner -koulutuksen, josta voit lukea lisää täältä.
