Miksi selviäminen ja resilienssi on niin erilaista eri ihmisillä?

Tämä blogiteksti syntyi jäseneltä tulleen kysymyksen pohjalta. Hän mietti, miksi selviämme haasteista niin eri tavoin, ja miten esimerkiksi pitkäaikaissairauden kanssa selviäminen näyttää olevan joillekin helpompaa kuin toisille. Pohdin tätä kysymystä seuraavassa erilaisten positiivisen psykologian tutkimustulosten kautta. Vastausta kysymykseen ei synny, mutta toivottavasti ajatuksia herättäviä ajatuskulkuja sentään 😊

Vahvuudet

Lähtökohtaisesti olemme kaikki erilaisia, se on selvää. Meillä on sekä fyysisiä että psyykkisiä vahvuuksia ja vastaavia heikkouksia. Tutkimuksissa näyttää siltä, että jotkut vahvuudet edistävät hyvinvointia ja selviämistä paineissa tilanteissa enemmän kuin toiset. Esimerkiksi oppimisen ilo, arvostelukyky, uteliaisuus ja luovuus näyttävät yhdistyvän työstressin kanssa hyvään selviämiseen.  Nämä luonteenvahvuudet ruokkivat uusien ideoiden syntymistä ja ongelmanratkaisua, näitä taitoja haastavissa tilanteissa tarvitaan.

Olennaista vahvuuksissa vaikeuksista selviämisen kannalta on se, että ne kutsuvat tutkimaan ympäristön, sekä fyysisen että sosiaalisen ympäristön, tarjoamia mahdollisuuksia. Mainitut vahvuudet suuntaavat ihmistä selviävyyteen sekä luovien ratkaisuyritysten keksimisen kautta, sekä myönteisten toisiin ihmisiin suuntautuvien selviämisstrategioiden käytön kautta. Oppimisen, uteliaisuuden ja luovuuden avulla luodaan yhteyksiä muihin ihmisiin, joilla saattaa olla lisää apuja tilanteesta selviämiseen.

Vahvuuksista toiveikkuus, kiitollisuus, innokkuus, uteliaisuus ja rakkaus näyttävän parantavan selviämistä psykoterapiassa olevilla asiakkailla. Yksilöt, joilla nämä vahvuudet ovat vahvoja, hyötyvät avusta ja tarvitsevat lyhyempiaikaisempaa terapeuttista tukea. Erityisesti toiveikkuus ja innokkuus näyttävät vaikuttavan vahvasti tähän.

Olosuhteet

Biologisilla eli synnynnäisillä tekijöillä tai elämänhistorian tapahtumilla on merkitystä, mutta niiden yksittäiset selitysosuudet resilienssiominaisuuden vaihtelusta ovat tutkimuksissa melko pienet. Haastavan ajankohdan muiden paineiden aiheuttama kuormitus taas vaikuttaa selkeästi selviämiseen, vaikeuksien kestämiseen eli resilienssiin. Jos ihmisellä on useita haasteita samaan aikaan, on hyvinvoinnin säilyttäminen hankalampaa, kuin jos tilanne on kokonaisuutena vähemmän kuormittava.

Usein ajatuksemme resilienssistä ja selviämiskyvystä sivuuttaa ympäristön resurssit ja voimavarat. Ne ovat kuitenkin keskeisiä selviämiselle. Kun puhutaan vahvuuksien vaikutuksesta selviämiseen, kyse ei ole siitä, että yksittäinen vahvuus tekisi yksilöstä selviävämmän.  Usein näyttää olevan niin, että tietyt vahvuudet ovat selviämiselle hyödyllisiä, koska ne lisäävät todennäköisyyttä sille, että ihminen hakeutuu muiden ihmisten kanssa yhteyksiin. Tätä kautta hän apua, tukea, ideoita ja ehkä materiaalisiakin resursseja. Yhteiskunnan ja sosiaalisen ympäristön rakenne ja toiminta määrittävät myös pitkälti selviämiselle ympäristöstä saatua tukea. Näitä prosesseja voidaan muovata paremmin yksilöä ja ryhmiä tukevaksi.

Avun pyytäminen ja saaminen

Vaikeuksista selviäminen ei siis ole yksilölaji, ympäristöstä saatava tuki ja apu on olennaista. Olemme hieman eri tavoin rakentuneita historiamme ja piirteidemme myötä siinä, miten helppoa ulospäin suuntautuminen avuntarpeessa on, miten osaamme pyytää ja vastaanottaa apua. Usein unohtuu se keskeinen tosiseikka, että avun hakeminen on tärkeä vahvuus, olennainen osa selviämistä. Hakeepa apua sitten läheisiltä tai ammattilaisilta, on avunhakemisen päätös tärkeä askel selviämisessä, ja kertoo yksilön vahvuudesta ja selviävyydestä.

Avun tarjoaminenkaan toki ei ole yksiselitteisen helppoa. Apu on hyödyllistä vain, jos tarjottu apu kohtaa autettavan ymmärryksen avun tarpeesta. Moni tunnistaa tilanteen, jossa on kertonut läheiselleen omasta vaikeudestaan ja toivonut saavansa tukea ja ymmärrystä. Joskus kuitenkin käy niin, että keskustelu ei tuotakaan tuen saamisen kokemusta, ja selviäminen saattaa tuntuakin entistä vaikeammalta kohtaamisen jälkeen. Jos kuulija tarjoaa keinoja tai ideoita, jotka eivät sovi apua toivovan ajatusmaailmaan, saattaa tilanne jopa heikentää resilienssiä ja tuottaa uusia haasteita. Hyvää tarkoittavat neuvot ja kertomukset omista kokemuksista voivatkin kääntyä itseään vastaan, eikä avun pyytäjä saa apua, vaan mahdollisesti on jopa kuormittuneempi kuin hetkeä aiemmin.

Vaikean sairauden kanssa selviämiseen saatavilla oleva apu vaikuttaa selkeästi. Lääketieteellinen, fyysinen ja psykososiaalinen tuki ovat keskeisiä pitkäaikaissairauden kanssa selviämisessä. Tutkimuksista tiedetään, että esimerkiksi kivuliaita hoitotoimenpiteitä tai tutkimuksia kestetään paremmin, jos mukana on myötätuntoinen puoliso tai ystävä. Samoin kroonisen kivun kanssa selviämisen on todettu olevan helpompaa, kun sairastunut kokee kuuluvansa esimerkiksi asuinyhteisöönsä tai muuhun sosiaaliseen ryhmään.

Ammattilaisen tarjoaman avun kanssa joskus unohdetaan, että olennaista avun toimimisessa on se, onko apu yksilölle sopivassa muodossa. Asiantuntijan tieto ja erityisosaaminen ei muuta asiaa, resilienssin vahvistuminen vaati edelleen avun tarjoamisen ja sen pyytämisen sopusoinnun. Jos tarjottu apu ei vastaa yksilön kokema avun tarvetta, esimerkiksi apuvälinettä tarjotaan enne kuin ihminen kokee sellaista tarvitsevansa, ei tarjottu apu olekaan hyödyllistä. Jos koulu tunnistaa oppilaalla vaikeuksia koulutyössä ja tarjoaa tukitoimia, jotka eivät vastaa perheen ymmärrystä avuntarpeesta, ei tämä vahvista perheen selviämistä haasteidensa kanssa. Mutta oikeaa-aikainen, avun tarvitsijan ajatusmaailmaan sopiva tuleva apu on ratkaisevaa selviämiselle.

Nykyisin lääketiede tuntee asiatasolla sen, että pitkäaikaissairauden hoidossa pelkkä sairauden hoito ei riitä. Tarvitaan selviämiskyvyn tukemista, niin lääkäriltä kuin muulta terveydenhuollon ja sosiaalipuolen henkilöstöltä. Jos huomio ja hoito on vain sairauden oireissa, eivät potilaan terveet ja hyvinvoivat puolet tule huomatuiksi, eikä yksilön kyky hoitaa sairauttaan ja elää sen kanssa välttämättä vahvistu. Moderni terveyden määritelmä onkin resilienssipohjainen: Terveys on kykyä sopeutua sosiaaliseen, fyysieen ja emotionaaliseen haasteesen, sekä hoitaa itseään.

Sairaus ja terveys

Positiivisen psykologian tutkimus tuottaa näkemyksen, jossa sairaus ja terveys kulkevat kokonaan omilla asteikoillaan, kahdella eri jatkumolla. Voi olla, että yksilöllä on paljon fyysistä tai psyykkistä sairautta, ja samaan aikaan myös sairaudesta huolimatta itsenäisenä ilmiönä paljon terveyttä ja hyvinvointia.   Usein kuva yksinkertaistuu, ja sairauden katsotaan kertovan pahoinvoinnista. Ammattilaisten olisi hyvä tiedostaa mahdollisuus sille, että hyvinvointi ja sairaus eivät kulje käsikädessä. Erityisesti kroonisten ja pitkäaikaissairauksien kohdalla terveyden ja hyvinvoinnin tukeminen sairaudesta riippumattomina on olennaista selviämiselle.

Itsemyötätunto

Itsemyötätunto on käsite, jonka positiivinen psykologia on tuonut länsimaiseen ymmärrykseen hyvinvoinnista. Resilienssillä ja itsemyötätunnolla on paljon yhteistä. Ne molemmat auttavat kohtaamaan vaikeuden hyväksyvästi, ja ohjaavat hoitamaan itseään vaikean tilanteen tai kokemuksen myötä. Itsemyötätunto ohjaa käsitystä elämästä ja onnellisuudesta suuntaan, jossa vaikeudet hyväksytään osaksi elämää, ja jo tämä ajatuksena helpottaa selviämistä.

Itsemyötätunto luo tilan, jossa valitaan miten suhtautua vaikeuteen. Kun ihminen antaa itselleen myötätuntoa vaikeuden kohdatessa, on ymmärtäväinen ja ystävällinen itselleen on hän myös resilientimpi. Itsemyötätunto selittää kykyä kestää vaikeuksia: se opettaa suhtautumaan vaikeuksiin vastaanottavaisesti, hyväksyvästi. Ikäviä tunteita ei tarvitse vältellä, niiden ymmärretään kuuluvan elämään, eivätkä ne kerro yksilön heikkoudesta tai huonommuudesta.

Itsemyötätunto rakentaa emotionaalista tasapainoa: olen hyväksytty kuten kaikki muutkin, silloinkin kun voin huonosti tai elämä potkii päähän. Tasapaino ei tarkoita virheiden tai vastoinkäymisten peittelyä, vaan niiden hyväksymistä, näin mahdollistuu virheistä oppimisen. Tällainen näkemys elämästä on resilientti. Se hyväksyy elämän hyvät ja huonot puolet, omat virheet ja onnistumiset. Tutkimuksissa itsemyötätunto ja resilienssi korreloivat vahvasti keskenään.

Itsemyötätuntoinen ihminen on vähemmän ahdistunut vaikeuksia kohdatessaan, hän pystyy säilyttämään psyykkisen hyvinvointinsa ja -terveytensä. Tutkijat suosittavat hoitaville ja kuntouttaville tahoille itsemyötätuntoisia lähestymistapoja sekä fyysisten että psyykkisten sairauksien yhteydessä. Resilienssin tukeminen itsemyötätunnon kautta näyttää lisäävän elämänlaatua ja elämään tyytyväisyyttä monenlaisten oireiden yhteydessä.

Tutkimuksissa pitkäaikaissairauden elämänlaatua heikentävä vaikutus vähenee itsemyötätunnon avulla, mutta sairauden oireita se ei vähennä. Psyykkisissä oireissa itsemyötätunto vahvistaa selviämistä ja koettua elämänlaatua vähentämällä itsekritiikkiä. Kun ihminen suhtautuu itseensä lempeämmin, selviäminen helpottuu.

Joustavuus

Aiemmista otsikoista on kai jo hahmottunut, että resilienssiä leimaa kyky säilyttää samana aikaan myönteisiä ja kielteisiä tunteita. Siihen tarvitaan kykyä ikävien tunteiden ja tilanteiden kohtaamiseen, ja samanaikaisesti taitoa säilyttää myös myönteisiä tunteita vaikeassa vaiheessa. Toivo ja tulevaisuus, joita resilienssi olennaissti tarvitsee, ovat tässä kohden vahvasti läsnä.

Erot joustavuudessa saman perheen jäsentenkin välillä ovat usein isoja, ilmiö on niin monisyinen. Nämä kyvyt edellyttävät tunnesäätelyä, tunteiden hallintaa ja optimismia. Opimme niitä kasvun ja kehityksen myötä. Osin synnynnäisetkin ominaisuudet niihin vaikuttavat, mutta omalla toiminnallaan näitä taitoja voi myös kehittää.

Merkityksellisyys

Personal well beingin käsite ja -mittari ovat Carol Ryffin elämäntyö, jolla ihmisen hyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä voi mitata. Selviämisen ja resilienssisin yhteydessä mielenkiintoista on se, miten Ryffin mittari kertoo merkityksellisyyden kokemuksen vahvistavan yksilöä erilaisissa mm sairauteen ja ikääntymiseen liittyvissä kysymyksissä. Jos ihminen kokee elämässään merkityksellisyyttä, hänen selviämisensä erilaisten sairauden oireiden kanssa on parempaa ja monet todennäköisesti esimerkiksi ikääntymiseen liittyvät fyysiset haasteet ja vaikeudet eivät toteudu hänen kohdallaan. Merkityksellisyyden kokemus pienentää esimerkiksi riskiä saada yhden pitkäaikaissairauden seurauksena toisia sairauksia tai naisilla iän myötä lisääntyvien univaikeuksien todennäköisyyttä.

Saatiinko alun kysymykseen vastausta?

Tämän hetkisen tiedon ja tutkimuksen valossa ei suoraviivaista vastausta taida olla. Onneksi. Se, että resilienssiin vaikuttaa niin moni asia, on hyvä juttu: moni näistä kohdista on sellainen, johon voimme itse vaikuttaa!

Lähteitä mm

Bonanno, G. (2004): Loss, Trauma, and Human Resilience Have We Underestimated the Human Capacity to Thrive After Extremely Aversive Events? 2004  American Psychologist Vol. 59, No. 1, 20–28

Bonanno, G. Papa, A. Lalande, K. Westphal, M. Coifman, K. (2004): The importance of being flexible: The ability to both enhance and suppress emotional expression predicts long-term adjustment. Psychological science 15 (7), 482-487

Bonnano, G. luento Loss, Trauma and Human Resilience: From Heterogeneity to Flexibility 16.6 2017  World positive psychology conference Monteal

Harzer, C. Ruch, W. (20015): The relationships of character strengths with coping, work-related stress and job satisfaction. Frontiers in Psychology 6:165

Huber, M. Knottnerus, A. Green, L. van der Horst, H. Jadad, A. Kromhout, D. Leonard, B. Lorig, K. Loureiro, M. van der Meer, J. Schnabel, P. Smith, R. van Weel, C. (2011): How should we define health? BMJ 2011;343:d4163 doi: 10.1136/bmj.d4163

Keyes, C. (2006): Mental Health in Adolescence: Is America’s Youth Flourishing? American Journal of Orthopsychiatry Association, Vol. 76, No. 3, 395–402

Nery-Hurwit M, Joonkoo Yun, PhDb, Vicki Ebbeck, 2017, Examining the roles of self-compassion and resilience on health-related quality of lifefor individuals with Multiple Sclerosis, Disability and Health Journal (2017), https://doi.org/10.1016/j.dhjo.2017.10.010

Rashid, T., Louden, R., Wright, L., Chu, R., Lutchmie-Maharaj A., Hakim, I., Uy, D. A. Kidd, B. (2017). Flourish: A Strengths-Based Approach to Building Student Resilience. In Proctor, C. (Ed.). Positive Psychology Interventions in Practice. pp. 29–45. The Netherlands: Springer.

Rashid, T. Howes, R., & Louden, R. (2017). Positive Psychotherapy. In M. Slad, L. Oades, A. Jarden (eds.) Wellbeing, recovery and mental health. Pp. 112-132. Cambridge: Cambridge University Press. New York.

Ryff, C. (2013):  Psychological Well-Being Revisited: Advances in Science and Practice

Psychother Psychosom. 2014; 83(1): 10–28. Published online 2013 Nov 19. doi: 10.1159/000353263

Trompetter, H. Kleine, E. Bohlmeijer, E. (2017): Why Does Positive Mental Health Buffer Against Psychopathology? An Exploratory Study on Self-Compassion as a Resilience Mechanism and Adaptive Emotion Regulation Strategy Cognitive Therapy and Research June 2017, Volume 41, Issue 3, pp 459–468

Westerhof, G.J. & Keyes, C.L.M. (2010):  Mental Illness and Mental Health: The Two Continua Model Across the Lifespan. Journal of Adult Development 17: 110. https://doi.org/10.1007/s10804-009-9082-y

Kirjoittaja

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Antaisinko anteeksi – ja unohtaisin sen mutta-sanan?

Joku oli lukenut kirjani ja kysyi, ”Miten pystyit antamaan anteeksi”?  En ole aina pystynytkään, enkä varsinkaan osannut. Olen opetellut koko ikäni antamaan anteeksi – ja vielä ilman mutta-sanaa.

Näe ja tule nähdyksi

Kaksituhattaluvun alussa minut valittiin johtamaan koulua kuntaan, jonka logossa on majakka. Ja juuri majakoita maailma tarvitsee, jotta valtavat alukset

Onnellisesti oman näköinen kesä

Me suomalaiset odotamme kevättä ja kesää usein malttamattomuudella. Hehkuttelemme etukäteen ajatuksella valoisista pitkistä illoista ja öistä sekä kaikesta siitä ihanasta, mitä kesällä voimme tehdä ja kokea.

Vieritä ylös