Myötätunto on arjen välttämätöntä briljanssia
Myötätunto on arjen ihmeellisyyttä. Se ei kuitenkaan ole taikaa tai supervoimaa, vaan seurausta toinen toisensa jälkeen otetuista askelista kohti oman ajattelun ja toiminnan avaamista suurempaan rakkaudellisuuteen. Sisukas maailma ilman myötätuntoa on vähemmän kuin paraskaan maailma, jonka pystymme luomaan pelkän henkisen sitkon kautta. Se on viileämpi, kapeampi, mahdollisuuksiltaan matalampi.
Ihmisen toimintaa ohjaa rohkea uteliaisuus ja kasvu. Tämän eteenpäinkulkijuuden vietin lisäksi meihin on virittyneenä syntymästämme saakka tarve tuntea turvaa, rakkautta ja riittävyyttä. Myötätunto – itseämme kohtaan ja ihmisten väliseen olevuuteen liittyvänä ulottuvuutena – on matka alueeseen ihmisen materiassa, joka toimii alustana kaikelle sille väkevyydelle, rohkeudelle ja ihmeellisyydelle, joka meissä asuu.
Tämä ilmiö on helppo havainnollistaa pienen lapsen toiminnan kautta, jossa hän ottaa ensimmäisiä askelia oman ympäristönsä tutkimiseen. Hoitaja tai vanhempi on hänen maailmansa ja kaikki sen ulkopuolella on tuntematonta mahdollisen vaaran maata. Silti, samoin kuin pieni kilpikonna, joka sisäisen suunnistusneulansa ohjaamana vipeltää meren vaahtoihin, lapsi astuu pelkojensa rajan yli tutkimaan maailmaa, johon hän on saapunut. Tuo itsensä ylittäminen tapahtuu kuitenkin suhteessa turvaan, jota hän tarvitsee huolenpitäjältään; lapsi palaa tasaisin väliajoin kuin tankkaamaan sitä. Pitää ehkä vanhemman jalasta kiinni, tähyilee senhetkisen kokemusmaailmansa periferiaan ja suuntaa sinne uudelleen. Jokaisella tutkimusmatkalla hänen maailmansa laajenevat.
Vaikka aikuistumme ja muutumme itsenäisiksi toimijoiksi, jotka autonomian, itseohjautuvuuden, sisun ja elämänvoiman moottoreiden avulla painelevat kohti uusia aluevaltauksia, on ytimemme sama kuin silloin kun olimme lapsia. Tarvitsemme inhimillisen ja hyväksyvän ilmapiirin pohjan jalkojemme alle. Myötätunto itseä kohtaan auttaa löytämään kodin omasta sydämestä. Sen löytyminen on henkisen kypsymisen kulmakivi ja ympärillemme säteiltävän valon sydän.
Toisinaan on helpompaa olla itselleen ankara kuin lempeä. Eräs nuori naisystäväni sanoi, että jos hän ei kärsi edes vähän, ei hän mielestään tee tarpeeksi kovasti töitä. Tämän ajatusmallin mukaan vain raatamalla saa aikaan tarpeeksi sitä jotain, mitä maailmassa pitää ilmeisesti saada aikaiseksi. Tämä oletus on ansa. Tutkimukset osoittavat, että psykologisen turvallisuuden ja myönteisten tunteiden kokemus lisää mahdollisuuksiamme olla luovia ja kekseliäitä, ottaa terveitä riskejä ja ilmaista itseämme rohkeasti.
Rakentava sisun matka kulkee myötätunnon maantietä ja sydämen kautta. Voimme toki päästä yllättävänkin vaikuttaviin tuloksiin puurtamisella. Kysymys on kuitenkin myös siitä, millaisen ihmiskokemuksen haluamme antaa itsellemme ja millaista esimerkkiä haluamme näyttää. Maailma ilman myötätuntoa on paikka, jossa ihmisen ihmeen ihmettelyn sijaan luomme kylmyyden liukkaita luistinratoja. Kumpikin todellisuus – yhteyden ja yhteydettömyyden maailma – on olemassa oleva vaihtoehto. Se miten kohtaamme elämämme ihmiset tässä hetkessä määrittää osaltaan tuon todellisuuden laadun.
“Me olemme toistemme ympäristö”, filosofi Esa Saarinen sanoi antamassaan puheessa. Lempeä ja myötätuntoinen ympäristö avaa meissä briljanssin kapasiteetteja, joita elinvoimaltaan niukka tai minimin vastahakoisesti antava ympäristö ei tarjoa. Myötätunto tarkoittaa juuri sitä, miltä se kuulostaa: tuntea ja olla myötä. Olla ihmiskokemuksen herkkä havaitsija, osa toisen elämänviivaa ja toisen ihmisen toiminnan tuomitsematon todistaja. Tähän ei tarvita tutkintoa positiivisessa psykologiassa. Kapasiteetti läsnäoloon on meissä sisäänrakennettuna.
Sisu antaa siivet astua tyhjään, mutta myötätunto omaa itseä kohtaan sekä oman yhteisön jäsenten hymyistä, sanoista ja katseista luettuna antaa tuulen siipiemme alle. Elämän ihmeellisimmät asiat syntyvät vuorovedoin, rinnalla kulkien, toistemme sydämiä kantaen. Kunhan muistamme huolehtia tästä inhimilliseen turvallisuuteen ja välittävään lämpöön liittyvästä rohkeuden mahdollistamisen ulottuvuudesta, saamme enenevässä määrin todistaa unelmien siipien havinoita, luovuuden inspiroivia materialisoitumia ja innostuneiden katseiden teeskentelemätöntä elämänvoiman pilkettä.
Lukemista:
Fredrickson B. L. & Joiner T. (2002). Positive emotions trigger upward spirals toward emotional well-being. Psychological Science 13:172–175.
Lahti, E. (2019). Embodied fortitude: An introduction to the Finnish construct of sisu. International Journal of Wellbeing, 9(1), 61-82. doi:10.5502/ijw.v9i1.672
Mälkki, K. & Green, L. (2016). Ground, warmth, and light: Facilitating conditions for feflection and transformative dialogue. Journal of Educational Issues, 2(2), 169-183, doi:10.5296/jei.v2i2.9947
van den Hout, J.J., Orin, O. C., & Weggeman, M. C.D.P. (2018). The conceptualization of team flow. The Journal of Psychology, 152(6), 388-423, doi:10.1080/00223980.2018.1449729
