Maaret Kallio aloitti luentonsa kertomalla, että aikoo puhua paljon negatiivisista tunteista – vaikka onkin puhumassa Suomen positiivisen psykologian yhdistyksen tilaisuudessa. Kallion mukaan nämä eivät kuitenkaan ole ristiriidassa keskenään. Aitoon myönteisyyteen liittyy olennaisesti myös “pimeä” puoli. Virheet ja epätäydellisyys kuuluvat vahvasti hyvään elämään. Tärkeintä Kallion mukaan onkin hyväksyä se, eikä yrittää väkisin keskittyä pelkkään myönteiseen. Hyvät ihmissuhteet, hyvä ja vahva mieli ovat sellaisia, joissa siedetään myös kielteisiä kokemuksia ja tunteita ja avaa lisää tilaa myönteisyydelle ja positiivisuudelle. Epätäydellisyyden hyväksyminen onkin yksi keskeisimmistä asioista, joista Kallio luennollaan puhuu. Kallion ydinsanoma resonoi vahvasti positiivisen psykologian niin kutsuttuun “toiseen aaltoon”, jossa korostetaan kielteisten kokemusten ja negatiivisten tunteiden merkitystä hyvässä elämässä. Kallion luento oli täynnä hyvään elämään liittyviä pieniä viestejä ja ajatuksia, joista jokainen kuulija löysi varmasti jotain itselleen.
Laskeutuminen
Sana “laskeudun” oli Kallion mukaan illan tärkein yksittäinen sana. Hänen puheissaan laskeutuminen tarkoittaa sitä, että pysähdytään ja tullaan tietoisesti käynnissä olevaan hetkeen. Laskeutumista voisikin kutsua tietoiseksi läsnäoloksi. Niin paljon tänä päivänä mielemme seikkailee jossain muualla kuin siellä mitä kehomme sillä hetkellä on tekemässä. Kiire johtaa siihen, että teemme useita asioita kerralla, emmekä lopulta keskity yhteenkään kunnolla. Kallion mukaan kiire onkin pahin este kohtaamiselle. Kohtaaminen ei kuitenkaan ole ensisijaisesti aikakysymys, vaan ennen kaikkea on läsnäolokysymys.
Riittävän hyvä
Ajattelemme usein, että ollessamme lempeitä ja hväksyviä itseämme kohtaan suoriudumme jotenkin huonommin kuin silloin, kun kritisoimme ja piiskaamme itseämme eteenpäin. Kallion mukaan asia on kuitenkin juuri toisin päin. Yritämme usein kieltää, että meillä on rankkaa. Yritämme esittää vahvoja ja pärjääviä. Kuitenkin silloin on vaikea päästä eteenpäin. Kun osoitamme itsellemme myötätuntoa vaikeuksien keskellä, hyväksymme että epäonnistumisetkin kuuluvat elämään, ja voimme päästä eteenpäin. “Riittävän hyvä” liittyy itsensä hyväksymisen lisäksi myös muihin elämän osa-alueisiin. Kallio puhuu paljon riittävän hyvästä elämästä. Monesti vaadimme täydellisyyttä parisuhteeltamme tai muilta ihmissuhteilta elämästämme. Myös niihin kuitenkin kuuluvat virheet, kuprut ja ongelmat. Olennaista ei olekaan elämässä pyrkiä täydellisyyteen ja Kallion sanoin “pinkeään positiivisuuteen” vaan avautua myös hankalalle ja vaikealle.
Tarve tulla nähdyksi
Kallio siteeraa Hjalmar Söderbergin koskettavaa runoa:
“Ihminen haluaa olla rakastettu
sen puuttuessa ihailtu
sen puuttuessa pelätty
sen puuttuessa ylenkatsottu ja inhottu.
Ihminen haluaa herättää toisissa
jonkinlaisia tunteita.
Sielu jäätyy tyhjiössä ja
haluaa yhteyttä toisiin
hinnalla millä hyvänsä.”
Kallion mukaan ihmiselle on tärkeintä aina tulla nähdyksi toisten silmissä. Mikään ei ole niin tuskallista kuin jäädä näkymättömäksi. Kun emme koe rakkautta tai ihailua, mikä tahansa muukin näkeminen kelpaa: vaikka inho tai pelko. Usein unohdamme tämän, kun teemme tulkintoja muista ihmisistä. Toisen ikävän käytöksen taustalla saattaakin olla vain inhimillinen tarve tulla nähdyksi, tarve tulla rakastetuksi. Meillä on taipumusta tuomita ja tulkita toisten ihmisten toimintaa vain pintapuolten perusteella. Kuitenkin, kuten Kallio muistuttaa, yrittäessämme tavoittaa inhimillistä, elävää ihmistä, meidän täytyy aina mennä pinnan alle. Meidän tulisi miettiä mihin toisen toimintatavat ja käyttäytymismallit liittyvät ja mistä ne johtuvat. “Jokaisella meistä on kipumme kannettavanamme.” Usein unohdamme muita kohdatessa, että ihmisyydessä jaettua on se, että jokainen kokee kipua ja kärsii. Se, ja halu kuulua joukkoon ja tulla rakastetuksi.
Aliisa Holkko
SPPY ry:n hallitus
