Elätkö todellisuudessa?
Jos sinulta kysyttäisiin, elätkö todellisuudessa, mitä vastaisit? Useimmat meistä vastaisivat empimättä myöntävästi. Olen aivan normaali, totta kai elän todellisuudessa! Seurailepa kuitenkin ajatustesi liikkeitä arjessasi muutamana päivänä. Ehkä sinunkin on pakko myöntää, että suurimman osan ajasta kehosi on yhdessä paikassa, ja mieli seikkailee jossakin aivan muualla. Olen itse ottanut tavakseni pysähtyä päivittäin havainnoimaan, missä mieleni laukkaa. Usein huomaan, että se on taas kerran karannut kuvittelemaan tulevia. Olen saattanut ajaa tai kävellä kauankin tulematta lainkaan tietoiseksi ympäristöstäni ja sen tapahtumista. Mieleni on saattanut vallata pelottava ajatus: mitä jos pojalleni tapahtuu jotain pahaa? Mitä jos koirani loikkaa auton alle? Mitä jos… ? Mitä jos… ?
Tällainen on itse asiassa juuri sitä, mitä normaaliksi kutsutaan. Aivojemme luova oikea puolisko kuvittelee ja keksii jatkuvasti tulevia uhkatilanteita, ja vasen puolestaan pyrkii luomaan strategioita niistä selviytymiseksi. (Itse asiassa aivotutkijat eivät enää nykyisin pidä aivopuoliskojen työnjakoa näin yksioikoisena, mutta menköön nyt selkeyden vuoksi.)
No mitä sitten?
Mitä välii? kysyisi nykynuoriso. Mitä sitten, jos mieleni askarteleekin tulevaisuudessa eikä nykyhetkessä? Ensiksikin, jos annat mielesi vaellella holtittomasti muualla kuin siellä missä kehosi on, saatat menettää jotain onnellistuttavaa: merkityksellisen kohtaamisen, hauskan hetken, vaikuttavan luonnonnäytelmän. Itselleni tulee tätä miettiessä heti mieleen useita tällaisia: nuolihaukka lähipuussa, kotka taivaalla, tuntemattoman kanssa vaihdettu katse ja hymy, tai hyvän mielen tuova sanojen vaihto. Kerran sain seurata näytelmää, jollainen varmaankin osuu kohdalle vain kerran elämässä. Katselin ulos bussin ikkunasta, kun se seisoi liikennevaloissa. Tien toisella puolella seisoi omaa ylitysvuoroaan odottava jalankulkija. Havaitsin liikettä hänen jaloissaan, ja näin pienen myyrän tai hiiren, joka kierteli naisen jalkojen ympärillä ja pysähtyi sitten hänen kantapäänsä taakse. Äkkiä viereisestä pensaikosta lennähti varpushaukka, nappasi siimahännän kynsiinsä ja jatkoi matkaansa. Nainen oli niin keskittynyt odottamaan valojen vaihtumista, ettei hän huomannut sen paremmin hiirtä kuin haukkaakaan, vaikka draama tapahtui vain parinkymmenen senttimetrin päässä hänen jaloistaan. Omasta puolestani olin valtavan iloinen tästä harvinaisesta elämyksestä, jonka olisin menettänyt, jos katseeni olisi ollut kännykän ruudulla tai mieleni aivan muualla.
Toisekseen, mielen seikkailu mahdollisessa uhkaavassa tulevaisuudessa virittää myös kehosi kohtaamaan kuvittelemasi tilanteen, vaikkei sitä todennäköisesti kuitenkaan koskaan tapahdu. Adrenaliini, kortisoli ja muut stressikemikaalit valtaavat elimistösi. Syke ja verenpaine nousevat. Verihiutaleiden määrä veressäsi kasvaa, jottet vuotaisi kuiviin mahdollisen haavoittumisen seurauksena. Verenkierto pyrkii keskittymään suuriin lihaksiin varmistaakseen, että olet valmiina räjähtävään fyysiseen suoritukseen. Ruuansulatuksesi hidastuu tai pysähtyy. Stressi valtaa myös mielesi, minkä johdosta huomiokykysi kapeutuu ja sinusta, tavallisesti niin selkeään ajatteluun kykenevästä, rauhallisen läsnä olevasta aikuisesta tulee ärtynyt ja reaktiivinen. Saatat tulkita toisten sanomisia hyvin yksisilmäisesti ja päästää suustasi sanoja, joita kadut jälkeenpäin.
Maadoitu nykyhetkeen
Jos stressi syntyy reaktiona juuri nyt tapahtuvaan uhkaan, se on tarkoituksenmukaista. Kuljet ajatuksissasi ja astut suojatielle havaitsematta kovaa vauhtia lähestyvää autoa. Kehosi virittyy salamannopeasti tilanteen kohtaamiseen, ja loikkaat sivuun ennen kuin ehdit oikeastaan edes tajuta mitä tapahtui. Stressi haihtuu kehostasi saman tien ja voit jatkaa rentoutuneena matkaasi. Toisin käy, jos annat mielesi jatkuvasti vaeltaa mielikuvituksesi luomissa uhkakuvissa – tiedäthän, että jatkuva stressi on monin tavoin vaarallista terveydellesi. Puhumattakaan siitä, että se myrkyttää mielesi ja pilaa päiväsi.
Nykyhetkessä ei ole pelkoa. Kaikki on aina hyvin juuri nyt. Kannattaa siis opetella maadoittumaan nykyhetkeen ja luottamaan siihen, että jos joudut uhkaavaan tilanteeseen, saat sen kohtaamiseen tarvittavat resurssit käyttöösi juuri silloin kun niitä tarvitaan. Maadoittuminen on helppoa: kohdista vain huomio hetkeksi kehoosi. Koe maa jalkojesi alla, aisti kehosi paino, vaatteiden kosketus ihollasi. Kuuntele ympäristön ääniä, tunne tuoksut, katsele kaikkea.
Ole tässä. Kaikki on hyvin.
