Jääkiekon MM-kultamitalijoukkueen uskomattomassa kasvutarinassa toistuvat teemat ovat kuin suoraan positiivisen psykologian oppikirjasta.
Leijonajoukkue koostui enimmäkseen nuorista ensikertalaisista, joilla oli hyvin vähän arvokisakokemusta. Jokaisen pelaajan vahvuudet oli kuitenkin onnistuttu löytämään. Niitä osattiin hyödyntää turnauksessa ja niitä arvostettiin. Pelitilanteissa joukkue pääsi yhdessä ajoittain todelliseen flow-tilaan, jolloin myös tuloksia alkoi syntyä. Kaikessa tekemisessä näkyi rohkeus suomalaiselle valitettavan yleisen epäonnistumisen pelon sijaan. Uskottiin omaan tekemiseen muiden epäuskosta huolimatta.
Leijonat osoitti myös päivä päivältä kasvavaa resilienssiä, joka tarkoittaa kykyä selviytyä vastoinkäymisistä ja sopeutumista muutoksiin. Joukkue toipui nopeasti hävityistä peleistä ja nousi usein tappiotilanteesta voittoon. Hävityt pelit epäilemättä kasvattivat joukkuetta monella tapaa. Se, että tappioista ei lannistuttu, vaan yritettiin uudelleen, osoittaa kasvun mielenlaatua. Pelaajat toivat esille, kuinka he jatkuvasti uskoivat jo pikku poikana luomaansa unelmaan.
Aikaansaamisista osattiin myös vilpittömästi iloita. Erityisen selvästi pelaajat osoittivat, miten tärkeää on myötäinto: kyky iloita toisten onnistumisesta siinä missä omistaan. Pelaajat ja valmentajat korostivat joukkueena pelaamista, toistensa kannustamista ja epäitsekästä pelitapaa. Tämän toi esille yksi jos toinenkin pelaaja haastatteluihin vastatessaan. Leirityksen ja turnauksen kuluessa pelaajien väliset ihmissuhteet vahvistuivat ja joukkuehenki kehittyi. Yhteinen tavoite asetettiin oman edun edelle monesta muusta joukkueesta poiketen.
Kapteenista pelaajat puhuivat kannustajana, epäitsekkäänä, vaatimattomana ja kaikkensa joukkueen eteen tekevänä esikuvana. Se kertoo todellisesta johtajasta. Kuinka moni meistä voi käyttää samoja ylisanoja omasta esimiehestään? Huomattavaa on, että kannustava johtaja sai Leijonissa myös itse kehuja ja kannustusta!
Pienen maan liigapelaajista koostuvan joukkueen kehityksellä ja voitolla suurista jääkiekkomaista oli merkitystä koko Suomelle inspiroijana, itsetunnon kohottajana ja erilaisten ihmisten yhdistäjänä. Voittojuhlat tarjosivat haltioitumisen kokemusta miljoonille ihmisille. On hienoa, että suomalainen antaa itselleen ja toisilleen luvan kursailemattomaan riemuun edes jossain tilanteessa. Jospa se opettaa meitä nauttimaan myönteisistä tunnetiloista muillakin elämän aloilla!
Tätä mentaliteettia tarvitsemme kaikki jokapäiväiseen elämään ja työyhteistöihin: epäitsekästä yhteen pelaamista, kannustusta, yhteistä iloa omasta ja toistemme onnistumisesta. Yhdessä mekin olemme enemmän kuin kykyjemme summa!
