Motivoitko vai mollaatko itseäsi? Puhutko kannustavasti itsellesi?
Helppoa se ei ole! Kun katsoo peiliin, näkee totuuden, ikääntymisen merkit ja valvotut yöt. Viereisessä pukukopissa sovitti uutta ostettavaa kaunis, täydellinen nainen. Kateuden kavala kyy hiipi omaan sisäiseen puheeseen. Muistutti ikävästi niistä hetkistä, kun herkuttelu voitti. Kun viereisen pukukopin kaunotar valitsi ison kasan vaatteita, minä sovitin vielä sitä yhtä, joka mahtui päälle. Kun seisomme vierekkäin kassalla, sanoin hänelle ujosti, että kylläpä olet kaunis ja hyviä valintoja teit. Hän vastasi, että tietäisitpä, mitä kaikkea tämä on vaatinut! Kieltäytymistä, treenaamista, tavoitteiden intohimoista jahtaamista, pelkoa epäonnistumisista, joita ei salli itselleen. Hän kertoi karun tarinan nuoren tytön taipaleesta kilpaurheilun huipulle. Ja putoamisesta, kun kroppa ei enää jaksanut, mielikin masentui. Hän kertoi siinä lyhyessä ajassa itsekriittisyyden ruoskivasta voimasta ja sankaruudesta, joka karkotti ystävät viereltä. Hän päätti olla ihan tavallinen nainen.
Itsemyötätunto on ystävällisyyttä itseä kohtaan. Kun ystävä mokaa, olet valmis lohduttamaan ja kannustamaan: kaikkihan mokaavat ja kyllä siitä selviää! Kun itse mokaamme, ryhdymme oikein kääntämään veistä haavassa: ainahan sinä epäonnistut, ainahan sinä yrität liikaa, mitä sinä oikein luulet itsestäsi.
Kiinnostuin itsemyötätunnosta, kun sain hauskan luonnehdinnan sisäisestä puheesta ystävältäni. Hän sanoi, että hänen sisäinen puheensa on kuin Molla Maija, joka mollaa. Syntyi ajatus siitä, voiko Molla Maijaa kouluttaa puhumaan kauniisti mollaamisen sijaan.
Ensimmäinen Molla Maijan kouluttamisen kohta on havainto. Itselläni kesti pitkään huomata, milloin sisäinen ääni on mollaavaa ja vähiten kannustavaa. Kirjoitin ensin itselleni kirjeen, jossa kävin läpi kaikki ne ominaisuudet ja puutteet, jotka ärsyttävät minua itsessäni. Sormet suorastaan tanssivat näppäimillä ja tekstiä tuli. Toinen kirjoittamani kirje oli samankaltainen, mutta nyt sitä ikään kuin kirjoittikin ystävä, joka näki minussa olevan kauneuden, hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Arvosti minua.
Kirjeiden lukeminen oli todellinen herääminen. Itsekriittisyyden kirje sai parahtamaan: kuinka kukaan voi kirjoittaa itsestään noin rumasti! Minä. Kuinka voisin kuvitellakaan, että näin rankkojen asioiden toistelu voisi koskaan viedä hyvinvointiin ja kukoistukseen. Ystävällinen kirje sai kyyneleet valumaan.
Itsemyötätunnon ydin on ystävällisyyttä itselle, ja sen tajuamista, että kaikki muutkin tuntevat epämukavia tunteita. Kaikki mokaavat ja mokahan on lahja, siitä voi oppia, sen ei pidä antaa masentaa. Ja aina voi pyytää anteeksi, jos on satuttanut toista tai sanonut rumasti. Kun tunnemme kaikenlaisia tunteita, havaitsemme tunteemme, sanoitamme ne, voimme käsitellä ne samanarvoisina, liioittelematta, kieltämättä tai sysäämättä niitä loitolle.
Itsemyötätunto ei ole itsesääliä tai oman itsen väärällä tavalla korostamista. Se ei ole ”oma kehu haisee” – asennetta. Itsekriittisyys, se Mollaava Maija voikin olla Huoli Muija, joka varoittelee, pyytää ennakoimaan tai suorastaan kiljuu pysähtymään. Sen kieli voi olla kömpelöä, ärsyttävääkin, mutta sillä on hyvä tahto.
Molla Maija kannattaa kouluttaa kannustavaksi. Kerta kerralta korvasin mollaavan lauseen myötätuntoisempaan suuntaan. Minun Molla Maijani on nykyään kaveri. Vain minä voin tietää, miltä minusta tuntuu. Kun itse kannustan itseäni, puhun kauniisti itselleni, tunnen voivani hyvin. Hetkittäin. En häädä Molla Maijaa pois, otin sen kaveriksi. Sisäisen äänen motivointipuhe kannustaa todella vahvasti.
