Arvostuksen antaminen tekee onnellisemmaksi
Työssäni näen säännöllisin väliajoin ihmisten itkevän. Olen nähnyt niin lasten kuin aikuistenkin silmien kostuvan, piinkovien business-ihmisten ja luokan kovisten kyyneltyvän. Hassua on, että en kuitenkaan tee työkseni mitään, mikä satuttaa ihmisiä. En ole kivuliaita hoitoja tekevä hammaslääkäri. En ole terapeutti. Enkä myöskään ole hautausurakoitsija. Työssäni minä autan ihmisiä antamaan positiivista palautetta toisilleen. Onkin ehkä yllättävää, että vilpittömän, sydämestä tulevan arvostuksen osoittaminen on yksi varmimpia tapoja saada toinen ihminen kyyneliin.
Me kaikki tarvitsemme arvostusta
Samalla tavalla kuin me ihmiset tarvitsemme vettä, ilmaa, ruokaa ja suojaa, me tarvitsemme toisen ihmisen kertomaan, että me kelpaamme ja riitämme. Me tarvitsemme elämäämme jonkun, joka osoittaa meille arvostusta. Tiedostamme yleensä hyvin, millaista on saada arvostusta, kiitosta ja tukea. Se on meille elinehto. Mutta kuinka usein mietimme, miten voimakkaasti arvostuksen antaminen voisi vaikuttaa meihin? Tutkimusten mukaan kiitollisuuden osoittaminen ja hyvän tekeminen muille tekee meidät onnellisemmaksi, madaltaa verenpainetta, parantaa ihmissuhteita, voi ehkäistä masennusta ja auttaa meitä menestymään elämässä. Parasta on, että osoittamalla arvostusta jollekulle, myös muut ihmiset ympärillämme voivat hyötyä siitä. Kuvittele, että paras ystäväsi saisi vuolaat kehut pomoltaan tai koskettavan kiitospuheen syntymäpäivillään. Miltä sinusta tuntuisi tilanteessa? Kun vain näemme toisen ihmisen tekevän jotain hyvää jollekulle toiselle, se vaikuttaa myös meihin. Psykologiassa tätä kutsutaan elevaatioksi.
Lähdemme usein liikkeelle muiden ihmisten toiminnan muuttamisesta – Mitä he eivät tee tai mitä toivomme, että he tekisivät enemmän. Kuitenkaan, emme lopulta voi juurikaan vaikuttaa siihen, osoittaako joku toinen meille kiitosta ja arvostusta. Mutta voimme vaikuttaa siihen, miten paljon me itse sitä osoitamme.
Pienikin ele voi olla tarpeeksi
Siltikin, säästelemme aivan turhaan arvostuksen osoittamista erikoistilaisuuksiin – ylennyksiin, kilpailuvoittoihin tai muuhun suureen ja mahtavaan. Unohdamme välillä, ettei arvomme riipu erityisyydestä tai mahtavuudesta, vaan ihan pelkästään ihmisyydestä. Perustavanlaatuinen tarpeemme tulla nähdyksi ja kuulluksi ei rajoitu vain erikoishetkiin – me tarvitsemme arvostusta joka ikinen päivä. Eikä sen tarvitse olla mitään suurta. Yksinkertainen kiitos riittää hyvin. Joskus ystävällinen hymy tai se, että otamme toisen kädestä kiinni ja olemme siinä toista varten voi olla kaikki, mitä sillä hetkellä tarvitaan.
Eräs tarina arkisesta kohtaamisesta on minulle erityisen läheinen. Muutamia vuosia sitten naapurissamme asui vanhempi, hieman viinaan menevä ukkeli, jota joku voisi kai juopoksikin nimittää. Eräänä iltana oveemme koputettiin, mutta rappukäytävässä ei ollut ketään. Huomasimme, että naapurin ovi oli raollaan. Raosta kuului naapurimme vaimea ääni: “Soittakaa ambulanssi, nyt ottaa sydämestä”. Minä lähdin soittamaan ambulanssia ja ystäväni meni sisään pitämään naapurille seuraa. Kuten yleensäkin, naapuri oli vahvassa tuiskeessa ja hänen asuntonsa löyhkäsi vanhalta viinalta. Silti ystäväni istuutui naapurin viereen ja otti hätääntynyttä miestä kädestä kiinni rauhoitellakseen häntä ambulanssia odottaessa. Vähän ajan kuluttua naapuri sanoi ystävälleni: “Nyt alkaakin jo tuntua paremmalta.” Vanha mies ei saanutkaan sydänkohtausta. Hän oli yksinäinen. Ja tuolla pienellä eleellä, toisen inhimillisellä kohtaamisella, oli valtava vaikutus.
Joskus arvostus voi olla niinkin yksinkertaista, kuin muutama minuutti arvokasta aikaamme yksinäiselle. Se voi olla sitä, että katsoo toista silmiin ja hymyilee. Sanoo kiitos. Sanoo rakastan sinua.
Miten sinä aiot osoittaa arvostusta läheisillesi?
