Maaliskuu 2020: Hanna Brotheruksen ja Mikko Kuustosen onni on monenlaisten asioiden summa

Kaksi vuotta sitten avioituneet koreografi Hanna Brotherus ja laulaja/lauluntekijä Mikko Kuustonen ovat oppineet elämällä. Arjen onnesta he kertovat alla. Kahden taiteilijan liitto on tuonut mukanaan yhteisiä luentoja ja esiintymisiä, joista yksi esimerkki on televisiossa juuri pyörivä Kimpassa-ohjelma Nelosella maanantai-iltaisin.

Tässä he kertovat yhdessä, millaisista asioista arjen onnellisuus koostuu nyt, juuri ennen Mikko Kuustosen 60-vuotisjuhlia.

Mitkä asiat tekevät arjesta onnellisen?

Rakkaimmat ihmiset ja arkiset kohtaamiset innostavien, outojen, tavallisten ja kaiken ikäisten ihmisten kanssa.

Kiitollisuus tuoreista ajatuksista, toimintakyvystä, vuodenajoista ja pienistä selviytymisistä.

Voiko arkionnellisuutta harjoitella?

Ei ole erikseen arki- tai juhlaonnellisuutta. On vain kyky kuulla ja kunnioittaa omia tarpeitaan, taito unohtaa murheet, joille ei mitään voi, ja ymmärrys muita kohtaan. Kehoa kannattaa opetella kuuntelemaan, se on viisaampi kuin mielemme. Ja turhasta voi luopua.

Miten onnellisuutta voi levittää ympärilleen?

Vilpitön pyrkimys hyvään on varma investointi parempaan elämään. Katkeruus tyhjentää pankin.

Viha on tarpeen ja sille täytyy löytyä tilaa, mutta muiden elämän myrkyttäminen on surullinen harrastus.

Usein hyvää syntyy olemalla hiljaa ja kuunnellen. Onnellisuutta elämään syntyy tekemällä pohdiskelun sijaan.

Kirjoittaja

Lataa kuukauden teemakuva omalle koneellesi

Klikkaa hiiren oikeanpuoleista painiketta kuvan päällä ja valitse valikosta Tallenna nimellä tai Tallenna kuva nimellä.

Piditkö tästä artikkelista? Kerro siitä muillekin:

Facebook
Twitter
LinkedIn

Saatat pitää myös näistä:

Sukimisryhmät tarpeen!

Yhteisöllisyys on valitettavasti vähentynyt työpaikoilla viime vuosina. Korona ajoi valtaosan etätyöhön pystyvistä ihmisistä kotitoimistoihin – ja jättikin heidät sinne.

Mielen taidot tukevat hyvää ikääntymistä

Omia mielikuvia ikääntymisestä on toisinaan hyvä pysähtyä pohtimaan, sillä ne ohjaavat vahvasti suhtautumistamme asioihin. Näenkö ikääntymisen vääjäämättömänä luopumisten sarjana ja aikana, jolloin elämänsisältö kapeutuu?