Johtajuus on ison muutoksen äärellä
Sankaruuden kuolema sytyttää valot ja paljastaa sen, mikä on jäänyt pimentoon. Se paljastaa käyttäytymisen, johon ei olla puututtu.
˜ Riikka Seppälä
Millaista johtajuutta siis tarvitaan?
Riikka Seppälä vie eteenpäin Houstonin yliopiston professori ja empatiakouluttaja Brené Brownin oppeja johtajuudesta tunnetasolla. Riikka kehottaa meitä olemaan mieluummin oppija kuin tietäjä. Ja jokainen miestä on oman työnsä johtaja. Keskiössä on itsetuntemus. Työyhteisössä kohtaamme epämiellyttäviäkin asioita, mutta niiden käsitteleminen, avoimuus ja arvojen mukainen käyttäytyminen turvallisessa ilmapiirissä saa aikaan ratkaisuja. Asioihin puuttuminen vaatii kuitenkin rohkeutta.
Riikka listaa seitsemän estävää tekijää, miksi turvallista ilmapiiriä, avoimuutta ja luottamusta ei synny.
Meistä jokainen osaa listata suuren määrän uskomuksia, jotka eivät ole totta. Ne saattavat kuitenkin työyhteisössä olla pinnan alla vaikuttamassa. Jos perherauhan säilyttämisen käyttäytymismalli on vallalla, hankalista asioista ei kerta kaikkiaan uskalleta puhua. Tuskan välttäminen lakaisee vaivaannuttavat asiat maton alle. Siellä ne muhivat, kunnes jokin räjäyttää ne ulos. Emme myöskään säily takaiskuilta, mutta jos meillä on joku, joka kuuntelee ja välittää, me voimme purkaa takaiskun aiheuttamaa lamaantumista toiselle ja saada ymmärtämystä osaksemme.
Palautekulttuurin laatu ratkaisee: saanko palautetta ja uskallanko pyytää sitä? Palautteen nimi onkin ediste, sen tarkoituksena on viedä meitä kohti parempaa, ei kohti häpeää ja syyllisyyttä. Vastuullisuus organisaatioissa on kaikkien arkea, niin johtajien kuin työntekijöidenkin. Johtaja, joka tekee päätöksiä omien arvojensa mukaisesti, voi johtaa vaikka pelolla. Hän saattaa itse pelätä, ettei riitäkään. Identiteetti on kiinni johtamisen tuomassa asemassa.
Empatia on vastalääke pelolle
Tunteet ohjaavat meitä vahvasti. Saattaa olla, että lapsuudessa koettu häpeä kulkee mielen sopukoissa aikuisuuteen asti ja aiheuttaa pelkoa: mitä nuo muut minusta ajattelevat? Pelko alkaa tulla rohkeuden tielle. Se voi saada meidät mielistelemään ja miellyttämään, vaikka toisaalta niin ei tekisikään mieli toimia. Yhteys toisiin on vastalääke ja empatia sen kuljetin. Empatia on kyky ymmärtää toisen tunteita ja myötätunto taas on empatiaa toiminnassa. Ymmärrän sinua ja autan.
Liiallinen toisen tunnemaailmaan sukeltaminen ja yliempatia saattaa koitua taakaksi. Yleisintä kuitenkin on, että kun toinen kertoo vaikkapa jostain epäonnistumisestaan, oma mieli puskee jo omia vastaavia tilanteita mieleen ja helposti syntyy kiipeilyä: ei tuo vielä mitään, odotahan, kun minä kerron, miten minulle kävi. Lääke tähän on kysyä itseltään: kuuntelenko ymmärtääkseni vai päästäkseni sanomaan tai neuvomaan?
Milloin olit viimeksi rohkea?
Kyky nousta tarkoittaa kykyä ottaa vastaan kollektiivista epäonnistumista. Me kaikki olemme samassa veneessä. Kun epäonnistuminen on tapahtunut, me kaikki olemme sitä korjaamassa. Rohkea luottamus on sitä, että me uskallamme pyytää apua, ja myös ottaa sitä vastaan. Uskallamme ja osaamme myös nostaa esille haavoittuvuuden. Kun siitä uskaltaa puhua, huomaa, että ei ole yksin tämän tunteen kanssa. Joku toinenkin on kokenut saman. Voimme yhdessä jakaa selviytymistarinan.
20 prosentilla yrityksistä on selkeät arvot olemassa, vaikkapa näkyvillä seinällä. Kun toimintatavat ovat arvojen mukaisia, syntyy luottamus ja turvallinen ilmapiiri. Arvot tulee johtaa toiminnan tasolle.
Riikka vertaa tätä tanssiinkutsuun.
Flow by Day!
Yhdistyminen on kuin kysyisi toiselta: tiedätkö tämän soittolistan? Tuletko mukaan? Tämä on yhteinen matka mihin mennään. Puhutaan samaa, omaa kieltä, kuten musiikki ja soittolista.
